Kesäaikaan kuntouimarikin voi hakea vastapainoa kaakeleiden katselulle avovesiuinnista

Kimmo Kouru, Sirkku Sahlberg ja Janne Rantala valmistautuivat uimalenkille Kaarojärven rannalla. Kimmo Kourun perustama avovesiuintiryhmä on uinut kesän ajan Monnanlammella ja Kaarojärvellä. Uinteja on tarkoitus jatkaa kelien mukaan. Kuvat: Elina lammela

Kolme märkäpukuihin sonnustautunutta hahmoa mittailee Kaarojärven rantaviivaa. Hellepäivien jälkeiset kylmät yöt ovat viilentäneet pintavedet, mutta se ei uimareita huoleta. Puku kyllä lämmittää.

– Hellepäivinä kiersin järveä ilman pukuakin, oli niin lämmintä, Kimmo Kouru kertoo.

Rauman kaupungin liikunnanohjaajana sekä Rauman Ladun hallituksessa toimiva Kouru perusti alkukesästä Raumalle avovesiuintiryhmän innostaakseen ihmisiä uimaan luonnonvesiin. Ryhmä on kokoontunut kesän ajan kerran viikossa.

– Kun uimahalli on kesän kiinni eikä maauimalakaan vielä auennut täksi kesäksi, tämä oli tapa tarjota vaihtoehto niille. Ja onhan se niin, että kun on lämpimät kelit, on uinti luonnonvesissä hienointa, mitä voi tehdä.

Ryhmä on uinut joko Monnanlammella tai Kaarojärvellä, joissa molemmissa on saunomismahdollisuus.

– Alkukesällä kelit olivat niin kylmät, että oli hyvä päästä tarvittaessa lämmittelemään, Kouru kertoo.

Kesällä, kun kalenterit täyttyvät reissuista, tapahtumista ja muista menoista, yhteistreeneihin harvoin pääsevät kaikki samaan aikaan. Ryhmän omassa Whatsapp-keskustelussa nimiä on 11, mutta parhaimmillaan treeneissä on ollut kuusi tai seitsemän uimaria.

– Whatsappin kautta sovimme harjoituksista sekä ilmoittamme, kuka pääsee paikalle.

Kaikilla ryhmäläisillä on joko kuntouinti- tai triathlontaustaa, joten ensimmäisten kokoontumiskertojen jälkeen tekniikan hiominen on jätetty taka-alalle ja keskitytty vain uimaan matkaa.

– Kaksi kilometriä, toteaa yhteistreeneihin osallistunut Janne Rantala kysyttäessä, kuinka paljon lenkille yleensä kertyy mittaa.

Perustelutkin ovat selvät.

– Se on sellainen henkinen juttu. Kun treenissä ui puolikkaan triathlonin uintimatkan, ei se kisassa tunnu lainkaan niin pahalta, aktiivisesti triatlonia harrastava Rantala vakuuttaa hymynkare huulillaan.

Triathlonia harrastava Janne Rantala laittoi märkäpukua päälle ennen järveen pulahtamista. Mukaan lähtee myös turvatyyny, joka tuo lisänäkyvyyttä ja turvaa esimerkiksi jalkakrampin iskiessä.

Triathlonissa avovesiuinti on oleellinen osa harrastusta ja kilpailua, mutta uimahallien altaissa kilometrejä niittäneille luonnonvedet voivat tuntua jopa pelottavilta. Yhteisten uintitreenien kautta kynnystä on helppo madaltaa.

– Yksi ryhmäläisistä, jolla on uintitaustaa, on aikaisemmin pelännyt uimista avovedessä. Ryhmässä hän rohkaistui nopeasti ja muutaman uintikerran jälkeen menikin jo menojaan jättäen muut hetkessä taakseen, Kouru naurahtaa.

Kaarojärven veteen aurinkoisena keskiviikkona pulahti myös Sirkku Sahlberg. Avovesiuinti on tullut hänelle tutuksi niin triathlonharrastuksen kuin mökkirannasta tehtyjen uintiretkienkin myötä.

– Meillä on mökki Itä-Suomessa, ja olen uinut siellä aina. Triathlonia olen harrastanut viisi tai kuusi vuotta, Sahlberg kertoo.

Luonnonvesissä on Sahlbergin mukaan ainutlaatuista vapautta, jota ei uimahallien altaissa voi kokea. Suomen tumman sameat vedet eivät uimaria pelota.

– Isoja aaltoja sen sijaan pelkään, hän pohtii.

Treeniryhmän on tarkoitus jatkaa yhteisuinteja loppukesällä kelien mukaan. Tarkempaa aikataulua ei Kimmo Kourun mukaan ole sovittu.

Kouru toivoo avovesiuintiryhmälle jatkoa myös ensi kesänä.

– Toivottavasti ensi vuonna mukaan innostuisi vielä enemmän uimareita. Ennen kaikkea toivoisin, että yhä useampi kuntouimari lähtisi kokeilemaan avovesiuintia, Kouru sanoo.