Raumalaisen Matti Pursiheimon reilu kuukausi sitten kirjoittama kolumni (L-S 17.11.2013) jäi pyörimään mielessäni.
Pursiheimo kertoi kolumnissaan omakohtaisesta kokemuksesta eräänä lokakuisena myöhäisiltana vuonna 1967. Hän oli tuolloin ollut yhdessä lukemattomien muiden raumalaisten kanssa todistamassa Rauman Pyhän Ristin kirkon tornirakennelman tulipaloa.
Nyt joulun alla, kun kirkossa käydään ahkerasti, kannattaa pitää mielessä, että ilman Rauman brankkorin ripeää toimintaa, me voisimme tällä hetkellä laulella joululauluja ihan toisenlaisessa kirkossa.
Urkuja varjeltiin huolellisesti
Tulipalon aikaan kirkon kellonsoittajana ja suntiona toiminut Juha Virta muistaa tuon dramaattisen lokakuun 17. ja 18. päivän välisen yön vielä hyvin, vaikka ikää miehellä onkin yli 90 vuotta.
Virta kertoo olleensa jo nukkumassa, kun samassa talossa asuva papinrouva Oili Tukiainen oli tullut herättämään hänet.
– Asuimme pari vuotta aiemmin valmistuneessa seurakunnan virastotalossa siinä kirkon vieressä. Puin vaatteet nopeasti ylleni ja nappasin mukaani vanhan, isokokoisen kirkon avaimen.
– Päästyäni pihalle huomasin, että palokunta oli jo päässyt aloittamaan sammutustyötä, sillä he olivat neuvokkaasti menneet sisälle sivuikkunasta, Juha Virta muistelee.
Entinen vahtimestari kiittelee vieläkin palomiesten ripeää toimintaa.
– Kyllä meillä Raumalla on hyvä brankkori. Sammutustyö oli todella hankalaa ja vaarallista. Rohkeat palomiehet varjelivat kirkon urkuja levittämällä märkiä pressuja urkujen päälle.
– Myös hyvin tulenarkaa tervattua paanukattoa palomiehet kastelivat, jottei tuli pääsisi leviämään kattorakenteisiin. Mikäli palo olisi päässyt leviämään ala- tai sivusuunnassa, olisi kirkon kohtalo ollut vaakalaudalla.
Sammutustöitä hankaloittivat lokakuinen räntä- ja raemyräkkä sekä erittäin kova pohjoisenpuoleinen tuuli.
Lähtikö palo lampuista?
Juha Virralla on oma teoriansa kirkontornin syttymissyyksi.
– Tornin lyhtyosan alapuolella olevaa peltikattoa korjattiin noihin aikoihin. Työmiehet olivat irrottaneet tornin neljästä kulmasta isot valonheittäjät ja vetäneet ne johtoineen päivineen sisälle ikkunasta.
– Kun lamput syttyivät ajastuksen takia illalla, kuumenivat ne sisätilassa ja sytyttivät lähellä olleet kuivat puurakenteet palamaan. Kova tuuli teki tilasta vielä ikään kuin sepän ahjon.
Palon syttymissyyksi on arveltu myös oikosulkua.
Tulipalon jälkeisenä aamuna Virta meni kirkkoon tarkastelemaan vaurioita.
– Todella uhkaavasta tilanteesta selvittiin verrattain vähäisillä tuhoilla. Palokunta sai rajattua palon niin tehokkaasti, ettei esimerkiksi kirkon arvoesineistöä tarvinnut lähteä kuljettamaan turvaan.
Virran mukaan pahoin palaneen tornin ylimmän osan alla olevat kirkonkellot säästyivät myös tuhoilta. Kellojen paksut soittoköydetkin olivat vahingoittumattomia.
– Pystyinkin ihmisten suureksi hämmästykseksi soittamaan vainajan saattokelloja vielä samana päivänä, toteaa Virta.
Nuoren miehen jännittävä tehtävä
Kirkontorni rakennettiin uudelleen Ruotsista löytyneen konduktööri S.J. von Engströmin vuodelta 1803 olevan piirustuksen mukaan.
Korjausurakka annettiin rakennusliike Lampolalle, jonka nosturinkuljettajana toimi tuolloin juuri 22 vuotta täyttänyt Timo Itämies.
– Tornin neljä seinää koottiin maassa ja nostettiin osa kerrallaan ylös. Tornista rakennettiin samalla paloturvallinen siten, että tukirakenteet tehtiin raudasta ja palokatot valettiin betonista, Itämies kertoo.
Valutyö jouduttiin tekemään keskellä talven pakkasia ja nuorelle raksamiehelle lankesikin tämän takia vaativa tehtävä.
– Minut määrättiin yöpymään työmaaparakissa kirkon aidan vieressä. Kaksi kertaa yössä jouduin kapuamaan torniin tarkastamaan, että sinne vedetyt sähkölämmityskaapelit olivat toiminnassa eikä palovaaraa ollut.
– Täytyy myöntää, että pelotti ihan kauheasti. Sydän pamppaillen menin sisälle pimeään kirkkoon ja kiivetessäni rappuja ylös vilkuilin koko ajan ympärilleni ja kuvittelin kaikenlaista, Itämies nauraa.
Korjaustyöt saatiin varsin nopeassa tahdissa valmiiksi ja jo seuraavana vuonna kirkon ullakolle asennettiin sprinkler-sammutusjärjestelmä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.