Lounais-Suomen alueen aikuismestaruuskisoissa menestyneet RaRan senioriratsastajat Marika Aulin (vas.), Paula Summa-Knuutila, Meri Pihanperä ja Outi Aaltonen kertovat haluavansa tulla yhä paremmaksi ratsastajaksi. Ratsastuskoulun hevosilla treenaaminen on heidän mukaansa hienoa; siten oppii ratsastamaan erityyppisillä hevosilla.
Ensin se oli Lähdepellon Ratsastuskoululla ilmaan heitetty vitsi: Outi Aaltonen ehdotti muille Sanna Sivusalon opetuksessa oleville senioriratsastajille osallistumista heinäkuisiin Lounais-Suomen aikuismestaruuskilpailuihin kouluratsastuk-sessa.
– Eräänä päivänä Outi vaan tokaisi, että mitäs, jos lähdetään kokeilemaan ”aikkareihin”, naiset muistelevat.
Pähkäiltyään asiaa Rauman Ratsastajien seniorit Paula Summa-Knuutila, 41, Marika Aulin, 36, Meri Pihanperä, 31, Tilda Nurmi, 18 ja Outi Aaltonen, 46, päättivät ryhtyä treenaamaan kilpailuihin.
– Harjoittelimme kouluratoja koko kesäkuun ajan vähän yllytyshullumeiningillä, mutta silti tosissamme. Ajatuksena oli, että kisoissa meillä ei ole mitään hävittävää, kunhan saamme kilpailukokemusta ja pidämme hauskaa, idean äiti Aaltonen kertoo.
Tietynlainen rentous harjoittelussa sekä itse kilpailupaikalla Marttilassa lienee vaikuttanut naisten hienoihin kilpailusuorituksiin, sillä Summa-Knuutila voitti Lounais-Suomen alueen aikuismestaruuden prosenteilla 70,952, Aulin tuli kolmanneksi (67,381) ja Nurmi sijoittui neljänneksi (67,143).
Luokan kaikkiaan 13 osallistujan joukossa kaikki Rauman Ratsastajien seniorit ylsivät kahdeksan parhaan joukkoon.
Ratsuina raumalaisilla olivat Lähdepellon Ratsastuskoulun tuntihevoset Jasmina, Armellos ja Cheopsas RS.
– Siinä, kun muilla oli omat tai muuten yksityisomistuksessa olevat hevoset, niin mepäs tulimmekin tuntsareilla hienosti takavasemmalta ja korjasimme potin kotiin, iloitsee groomina eli huoltajana toiminut Eija Sivusalo Lähdepellon Ratsastuskoululta.
Kouluratsastus on vaativa laji, jossa onnistuminen on monen tekijän summa.
Vaikka ratsastaja ja hevonen olisivat teknisesti ja taidollisesti kuinka osaavia tahansa, kilpailusuorituksen voi pilata jokin täysin mitättömältä tuntuva asia, esimerkiksi kentän laidalla oleva kukkakoriste, joka pelottaa hevosta.
RaRan seniorit suhtautuivat kilpailusuoritukseensa kukin omalla tavallaan.
– En ole jännittäjätyyppiä, joten en osannut kilpailussakaan jännittää. Kokemuskin oli mukava, ja jatkossa olisikin kiva osallistua aina silloin tällöin kilpailuihin, jotta tietäisin, millä tasolla olen, Aaltonen toteaa.
– Jännitin oman suoritukseni alussa, mutta sitten radalla keskityin vain ratsastamiseen, ja täytyy sanoa, että kisavietti kyllä näissä kisoissa heräsi, Aulin kertoo naurahtaen.
– Koen olevani aika lailla viilipytty, joten tein vain sen, mitä pitikin ilman suurempia paineita. Mulla oli koko ajan sellainen fiilis, että tämä on tällainen rento kesäretki, toteaa aikuismestaruuden napannut Summa-Knuutila hymyillen.
Pihanperä tunnustautuu jännittäjäksi. Ihka ensimmäisiin kilpailuihinsa vuonna 2021 osallistunut Pihanperä kertoo olleensa kalmankalpea ennen omaa suoritustaan.
– Kun sain ratsastettua radan läpi, purskahdin itkuun helpotuksesta. Onneksi tallilta on aina saanut ihanaa tukea, hän huomauttaa.
Kaikilla RaRan senioreilla on Nurmea lukuun ottamatta ollut aikaisempaakin kokemusta hevosista, myös kilpailemisesta. Nurmi aloitti ratsastusharrastuksen vasta viitisen vuotta sitten, mutta muilla hevoskärpänen puraisi jo alakouluiässä.
Summa-Knuutilalla, Aaltosella ja Aulinilla oli aikoinaan omat hevosetkin, mutta sitten tulivat perheen perustaminen ja muut kiireet, ja ratsastus sai jäädä tauolle.
– Minä taidan olla ainoa, jonka tauko kesti vain pari vuotta. Kun nelisen vuotta sitten tytär halusi aloittaa ratsastusharrastuksen, päädyin itsekin nousemaan taas satulaan, Summa-Knuutila kertoo.
Myös Aulin ja Aaltonen ryhtyivät uudelleen ratsastamaan tyttäriensä vanavedessä.
– Halusin oppia ratsastamaan paremmin, Aaltonen myöntää.
Pihanperä ratsasti nuoruudessaan varsin epäsäännöllisesti, mutta vuoden 2020 alussa hän ilmoittautui Lähdepellon Ratsastuskoulun tunneille, joilla Pihanperä kävi ensin kerran viikossa, sitten pari kertaa ja lopulta jopa kolmekin kertaa viikossa.
– Kilpaileminen kiinnostaa minua, ja nykyään valmentaudun Lähdepellon Ratsastuskoulun kisatiimissä, Pihanperä kertoo.
Ratsastuksenopettaja Sanna Sivusalo kehuu oppilaitaan, jotka ovat hänen mukaansa hyvin motivoituneita kehittymään ratsastajina.
Kilpailemiseen pitää Sivusalon mukaan olla tietynlaista paloa ja päättäväisyyttä. Vasta aikuisiällä ratsastuksen aloittavatkin saattavat pärjätä kilpailuissa, mutta harjoitusta se vaatii.
– Menestymiseen vaikuttavat myös yksilön fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet sekä omat resurssit. Jos käy vain kerran viikossa ratsastustunnilla, niin saattaa mennä vuosia, ennen kuin voi ryhtyä kilpailemaan. Kaikki on kuitenkin mahdollista, mutta tässä lajissa ei ole oikoteitä, Sivusalo summaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.