Carlos on omaksunut 11-vuotisen elämänsä aikana monia koiramaisia piirteitä, mutta kissojen tapaan se kuitenkin viihtyy usein pöydillä tai ikkunalaudalla.
Eurajoella asuva 11-vuotias norjalainen metsäkissa Carlos omaa hyvin koiramaisia piirteitä. Se on kaikkien kaveri ja tottunut reissaaja, joka on pienestä pitäen viihtynyt autossa ja valjaissa.
Nakkilasta kotoisin oleva Carlos (oikealta nimeltään Kissafarin Madrid) asuu yhdessä 9-vuotiaan harmaan norjanhirvikoira Vertin sekä 10-vuotiaan Julius-kotikissan kanssa. Carloksen omistaa Raumalaisen pakinoitsija Jarna Kaitila.
Emäntänsä käskyjä ”kuin koira” totteleva kissa hämmästyttää ihmisiä, missä ikinä se liikkuukin.
Viimeksi eläinlääkärikäynnillä vastaanottovirkailijat ihmettelivät, miten säyseästi Carlos asteli sisälle valjaissa ja antoi pissanäytteenkin siististi purkkiin.
Koiramaista Carlosta voi myös taluttaa valjaissa vaikka keskellä kaupungin keskustaa ja se kulkee nätisti hihnassa emäntänsä vieressä kuin koira konsanaan.
Carlos, miksi haluat olla koira?
– Olen huomannut, että pääsen valjaissa näkemään paljon erilaisia paikkoja, kun kuljen lenkillä yhdessä mamin ja Vertin kanssa. Mami ottaa minut usein myös automatkoille. Lempipaikkani autossa on tavartilassa, kissanhiekkalaatikon päällä. Sieltä seuraan liikennettä ja ihmisiä.
Taidatkin tykätä ihmisistä?
– Ehdottomasti! Olen huomionhakuinen ja nautin, kun olen keskipisteenä. Olen myös määrätietoinen kaveri ja loukkaannun, jos ihmiset eivät tee, kuten haluan.
Mitkä reissut ovat jääneet mieleesi?
– Olimme kerran yhdessä pikkusaaressa, jonne menimme veneellä. Istuin paatissa kuin olisin ollut siellä aina! Uimisesta en kyllä hirveästi piittaa. Vuosi sitten olimme Kihniössä viettämässä joulua. Se oli hienoa, mutta Julius kaatoi joulukuusen. Muutenkin Julius oli tosi rasittava, kun se huusi koko matkan autossa. Sivistymätöntä!
Sinulla on komea turkki. Miten hoidat sitä?
– Mami harjaa ja kampaa sitä takkukammalla. Kerran yksi trimmaaja trimmasi minut melkein kaljuksi. Annoin kiltisti hänen tehdä työnsä, vaikka vähän huvittikin. Nykyään en enää takkuunnu kovin helposti.
Olet myös aika muhkean kokoinen, mitä syöt?
– Olen ylpeä komeasta kropastani, joka painaa reilut seitsemän kiloa. Herkuttelen porsaan sydämellä, munuaisilla ja kielellä, ja kun on juhlan aika, saan joskus liotettuja katkarapuja!
Miten vietät arkipäivät?
– Lämpimillä keleillä oleilen ulkotarhassa Juliuksen kanssa koko päivän. Talvikaudella taas tulee nukuttua sisällä suurimman osan päivästä, ja oikeastaan yöstäkin, sillä vaikka kissat ovat yöeläjiä, me vaan Juliuksen kanssa nukutaan. Aamuisin, kun mami alkaa valmistautua töihin lähtöön, toimin ylimpänä meikintarkastajana ja tuijotan häntä, kun hän meikkaa pöydän ääressä. Olen opettanut Juliuksenkin siihen. Jos meille tulee päivän aikana tylsää, niin me alamme riipiä leikkokukista terälehtiä irti. Siitä onkin muodostunut mun ja Jullen yhteinen harrastus.
Miten rentoudut?
– Mamin vieressä. En koskaan mene kenenkään syliin kokonaan. Näin varmistan sen, että pakoreitti on aina taattu. Olen kuitenkin loppujen lopuksi aika hellyyden kipeä. Tykkään myös katsoa telkkaria. Minulle käyvät kaikki ohjelmat, mutta Julius tykkää vain luonto-ohjelmista.
Katso Raumalaisen Instagramista, miten Carlos hyppää auton takakoppaan ja kulkee nätisti valjaissa!
Taitavat lemmikit -juttusarjassa esittelemme erityisen eteviä tai muuten vain fiksuja eläimiä.
Onko lemmikilläsi joitain erityisiä taitoja tai tapoja? Kerro niistä meille tai ilmianna jonkun muun eläin: elina.helkela@lansi-suomi.fi.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.