Kulttuurihistoriallisesti merkittävän Rauman Seminaarinmäen asemakaavaa muutettiin viime vuonna. Kaava mahdollistaa muun muassa sen, että alueen eteläiseen kulmaukseen saa rakentaa asuin-liikekerrostalon.
Rauman kaupungin itselleen hankkimat seminaarin johtajan asunto, verstasrakennus ja paja ovat suojeltuja rakennuksia, mutta kaava sallii niiden muuttamisen esimerkiksi asuinkäyttöön.
Vuonna 1896 perustettu opettajankoulutuslaitos on ollut Raumalle aina hyvin tärkeä. 1800–1900-lukujen vaihteessa kaupunki tavoitteli hanakasti seminaaria itselleen luvaten oppilaitokselle ilmaisen tontin, vuosittaisen 5 000 markan avustuksen 40 vuodeksi sekä jokirannassa sijaitsevan vanhan ala-alkeiskoulun seminaarin harjoituskoulun käyttöön.
Olli Joukion Rauman seminaarimäen rakennusinventointi ja kulttuuriympäristöselvityksen mukaan raumalaiset ajattelivat seminaarin ”kaunistavan kaupunkikuvaa ja tekevän siitä keskuksen, jonne hakeuduttaisiin kauempaakin”.
Raumalaisten toiveet toteutuivat, ja kaupunki sai seminaarinsa, josta muodostui nopeasti suosittu oppilaitos.
1890–luvun lopussa valmistuneille Rauman seminaarin kiinteistöille oli aluksi tarjolla kaksi eri sijoituspaikkaa; Kaivopuistontien varressa oleva alue, tai Myllymäki.
Valituksi tuli jälkimmäinen vaihtoehto, joka oli saanut nimensä siitä, että mäellä sijaitsi useita tuulimyllyjä.
Arkkitehti Jacob Ahrenberg allekirjoitti Yleisten rakennusten ylihallituksen seminaarirakennuksista laatimat luonnospiirustukset, jotka senaatti hyväksyi ja myönsi varat rakentamisen aloittamiseen.
Ensimmäisinä valmistuivat päärakennus, normaalikoulu, rehtorin asunto, työpaja, kasvihuone ja ulkorakennus.
Vuonna 1899 verstasrakennuksen koillispuolelle nousi tiilirunkoinen pajarakennus sekä verstaan ja päärakennuksen väliin puinen ulkorakennus.
Koska Rauman seminaari perustettiin alkujaan miesseminaariksi, rakennusten tyyli on monumentaalinen ja kansallisromanttinen. Kaksikerroksisten rakennusten alaosa on keskieurooppalaiseen tapaan rakennettu tiilestä, yläosa puusta.
Seminaarin rakennustöitä valvonut arkkitehti Otto F. Holm otti seminaarirakennuksista mallia ja suunnitteli vuonna 1900 Rauman merikoulurakennuksen.
Rauman seminaarin maa-alue kasvoi vuosina 1908–1909, kun kortteli 23 liitettiin siihen.
Tontin etelälaidassa aina sijainnut seminaarin puutarha on edelleen käytössä, ja se onkin maamme ainoa jäljellä oleva seminaaripuutarha.
Laajimmillaan puutarha oli 1940-luvulla. Seminaarin alkuperäinen puutarhurin rakennus ja kasvihuone tuhoutuivat talvisodan pommituksissa vuonna 1940.
Seminaarinmäellä on 1800-luvun rakennuskannan lisäksi 1950- ja 60-lukujen arkkitehtuuria, 1990-luvun koulurakentamista sekä alueen länsiosaan vuonna 2020 valmistunut Suomen ensimmäinen harjoittelupäiväkoti Pikkunorssi.
Lähde: Olli Joukio/Rauman seminaarinmäen rakennusinventointi ja kulttuuriympäristöselvitys 2020JutJ
Opettajankoulutuksen jatkuminen vaakalaudalla Raumalla
Rauman seminaari liitettiin vuonna 1974 osaksi Turun yliopistoa.
Vuonna 2010 Turun ja Rauman opettajankoulutuslaitokset yhdistettiin yhdeksi laitokseksi, ja Rauman opettajankoulutuslaitos lakkasi hallinnollisesti itsenäisenä laitoksena.
Loppuvuodesta 2022 selvisi, että Turun yliopisto aikoo tarkastella sen etäkampusten toimintoja osana talouden tasapainottamisohjelmaa.
Muutosneuvotteluesityksen mukaan tämä voisi tarkoittaa opettajankoulutuksen tutkinto-ohjelmien siirtoa Raumalta Turkuun ja käsityökasvatuksen tutkinto-ohjelman lakkauttamista.
Lisäksi liitännäisenä toimintona yliopisto ilmoitti selvittävänsä Rauman normaalikoulun toiminnoista luopumista mahdollisen liikkeenluovutuksen kautta.
Viime viikolla uutisoitiin, että tieto opettajankoulutuksen jatkumisesta tai päättymisestä Raumalla venyy ainakin helmikuulle.
Seuraava neuvottelukokous on tarkoitus pitää 8. helmikuuta.
Neuvotteluissa on kyse siitä, miten yliopisto paikkaa tänä vuonna noin kahden miljoonan ja vuoteen 2028 mennessä noin 15 miljoonan euron kokonaisvajeen.
Opettajankoulutuksen kohtalo Raumalla on herättänyt valtavasti kiinnostusta eri tahoilla.
Lähde: Länsi-Suomi
Korjaus: Rauman seminaari liitettiin Turun yliopistoon jo vuonna 1974 eikä 1975
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.