Rauman entinen työvoimatoimiston johtaja Tapio A. Nurmi muistelee mielellään työvuosiaan Kanalin varren virastotalossa, jonka Nurmi risti puolileikillään Valkoiseksi taloksi. Kuva: Juha Sinisalo
Toukokuussa 1992 Rauman Kanalin varressa vihittiin virallisesti käyttöön valtion virastotalo, jonka suunnittelivat nimekkäät suomalaisarkkitehdit Olli Pekka Jokela ja Pentti Kareoja.
Kaksikko voitti virastotalohankkeen suunnittelukilpailun, joka pidettiin 1985–1986.
Arkkitehtien ensimmäisissä hahmotelmissa rakennus oli piirretty kurottumaan Kanalin yli, mutta lopulta rakennus päätettiin asemoida rannan suuntaisesti.
Kaupungin vanhalle varikkoalueelle noussut 7 300 bruttoneliömetrin virastotalo edustaa tyyliltään klassista modernismia ja muistuttaa ulkoasultaan valkoista laivaa.
Talon virallisissa vihkiäisissä vitsailtiinkin, että missä muualla on mahdollista asioida tai työskennellä virastossa, jonne pääsee suoraan veneellä.
Uudessa, 53 miljoonaa markkaa eli noin 13,5 miljoonaa nyky-euroa maksaneessa rakennuksessa työskenteli aluksi lähes 190 ihmistä.
Talon suojissa toimivat Rauman poliisilaitos, Rauman nimismiespiirin kanslia, työvoimatoimisto, maanmittaustoimisto, kihlakunnan rekisteritoimisto, kaupunginviskaalin virasto, raastuvanoikeus, valtion ravitsemuskeskus sekä Turun rakennuspiiri.
Siellä oli myös Euran tuomiokunnan kanslia ja oikeuden istuntotilat. Siviilivihkimisiä varten ykköskerrokseen rakennettiin vihkitila, ja rakennuksessa toimi myös Valtion ravitsemiskeskuksen ravintola, joka valmisti ruokaa paitsi henkilökunnalle myös poliisiputkan asukeille.
Omaa ruokalaa virastotalossa ei enää ole, mutta valtion virastoja sitä vastoin useita.
Tyhjääkin on, etenkin Satakunnan käräjäoikeuden jäljiltä, sillä käräjäoikeuden muutettua toimintonsa suureksi osaksi Poriin, Raumalle jäi ainoastaan kolme istuntosalia sekä pienet toimistotilat.
– Jos vuokratilojen tarvetta on, niin kannattaa ottaa yhteyttä, vinkkaa Senaatti-kiinteistöjen Rauman kiinteistöpäällikkö Mikko Heikkilä.
Noin viisi vuotta eläkkeellä ollut Rauman työvoimatoimiston johtaja Tapio A. Nurmi kertoo mielellään entisestä työpaikastaan, josta hänellä on pelkästään hyviä muistoja.
Vuodesta 1978 työvoimatoimiston johtajana työskennellyt Nurmi aloitti uransa entisessä Lampolan talossa, joka sijaitsi nykyisen Prisman paikalla.
Muutto uuteen virastotaloon tuli kuin tilauksesta, sillä Suomi oli juuri ajautunut suurlamaan, minkä vuoksi työvoimatoimisto joutui palkkaamaan lisähenkilökuntaa hoitamaan erilaisia työllisyysprojekteja ja koulutuksia.
Nurmi kuului uuden talon suunnittelutiimiin, ja vihkiäistilaisuudessa hän oli yksi puhujista.
– Puheessani ehdotin rakennuksen nimeksi Valkoista taloa, sillä olisihan se ollut hienoa sanoa, että olen töissä Valkoisessa talossa, jos joku olisi sitä kysynyt, Nurmi nauraa.
Komeat puitteet henkilökunnalla ja asiakkailla joka tapauksessa oli, ja rakennus sai laajaa tunnustusta sekä kotimaassa että kansainvälisesti.
Nurmi sai useaan otteeseen toimia talon oppaana, kun vuonna 1995 Euroopan kauneimmaksi rakennukseksi valittu talo houkutteli paikalle erilaisia arkkitehtiryhmiä.
Kolmikerroksinen, galleriakäytävästä ja parvelle sijoittuvista työhuoneista koostuva virastotalo osoittautui toimivaksi rakennukseksi.
Olli Pekka Jokelan ja Pentti Kareojan suunnittelema virastotalo valittiin vuonna 1995 Euroopan kauneimmaksi rakennukseksi. Kuva: Juha Sinisalo
Lasiseinät, väljyys ja kevyet rakenteet tekivät yleisilmeestä modernin ja ilmavan. Poissa oli virastoille tyypillinen koppikonttoriajattelu.
Työvoimatoimisto sijaitsi gallerian pääsisäänkäynnistä puoleen väliin rakennusta, kahdessa kerroksessa.
– Minun huoneeni oli kakkoskerroksessa ja sen vieressä oli käräjäoikeuden tuomarien huone, eli työskentelimme siellä vieri vieressä. Oli helppo tutustua muiden virastojen henkilökuntaan.
Tietotekniikka alkoi näkyä voimakkaammin työpaikoilla 1990-luvun alussa. Työvoimatoimistokin otti uudessa talossa ensimmäisenä käyttöön asiakkaille suunnatun itsepalvelupäätteen.
Jo virastotalon vihkiäisissä todettiin, että Raumalle rakennettu valtiohallinnon rakennus jäänee lajiharvinaisuudeksi, sillä valtio oli luopumassa isoista, monien toimistojen kokonaisuuksista.
Rakennushallitus halusi kuitenkin, että Rauma sai mahdollisimman näyttävän virastotalon olematta kuitenkaan pröystäilevä.
Monet valtion virastot palvelevat nykyään vain ajanvarauksella. Kuva: Juha Sinisalo
Taloa hallinnoivan Senaatti-kiinteistöjen Mikko Heikkilä kertoo, että kolmekymppinen virastotalo on nykyään hyvässä kunnossa.
Rakennuksen kaikki ikkunat on hiljakkoin vaihdettu, vesikatto ja lämmitystekniikka uusittu ja ulkoseinät on pesty kuivajääpuhalluksella.
– Olemme asentaneet kolmanteen kerrokseen jäähdytyksen, ja parhaillaan talossa on menossa ilmanvaihdon nuohous. Haluamme pitää rakennuksesta mahdollisimman hyvää huolta.
Heikkilä harmittelee sitä, ettei arkkitehtonisen rakennuksen alle suunniteltua vesiallasta voitu säilyttää.Mataluutensa vuoksi allas alkoi nopeasti rehevöityä – ja kesäkuumalla haista.
Nyt vesiaiheen paikalla on soralla täytetty ”allas”.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.