KOLUMNI: Diili on hieno johtajakoulu omalla kotisohvallakin

Tämän kevään koukuttavin ja opettavaisin tv-ohjelma on ollut aivan ylivoimaisesti Diili. Jaajo Linnonmaan yritysimperiumin kehitysjohtajan paikalle käynnissä oleva viikkojen mittainen työhaastattelu on liimannut minut joka maanantai hyvin tiiviisti telkkarin ääreen.

Olen ennen kaikkea viihtynyt, mutta myös pohdiskellut nykyjohtajalta vaadittavia ominaisuuksia.

Koko kauden yksi voimakkaimmin pinnalla olleista teemoista on ollut niin sanottu vahva johtaminen, jota on paikka paikoin kutsuttu myös jyräämiseksi. Tällainen johtaja ei ole ollut juurikaan halukas ottamaan huomioon omasta visiostaan poikkeavia näkemyksiä ja kokee herkästi, että tiimin antama palaute on oman johtajuuden kyseenalaistamista.

Tällainen sokeasti hierarkiaan nojaava johtamistyyli onkin teilattu ohjelmassa vanhanaikaiseksi johtamistavaksi.

Toinen isosti esillä ollut työelämän taito on palautteen antaminen.

Suorasukaisimmat projektipäälliköt ovat laukoneet Diilissä kriittistä palautetta jollekin kilpailijalle suoraan ryhmäkeskustelun lomassa ja muiden kuullen. Toisessa ääripäässä taas ovat sellaiset vetäjät, jotka eivät saa juuri sanaa suustaan; kaverin suoritusta voidaan ruotia korkeintaan saunan lauteilla tai auton takapenkillä. Ja palautteen kohteen korviin palaute kantautuu vasta ehkä kautta rantain.

Varmasti useimpien mielestä paras kaava palautteen antamiseen löytyy jostain näiden tapojen välistä.

Suora palaute on hyvästä, sillä tällöin vastapuoli ei joudu arvuuttelemaan toisen ajatuksia. Suorankin palautteen voi antaa rakentavasti toisen lyttäämisen sijaan.

Monen ylistämä palautteen hampurilaismalli ei ole aukoton sekään. Hampurilaispalautteen ideana on tarjoilla kriittinen palaute sekä kehitys- ja korjausehdotukset positiivisen palautteen välissä. Tällöin palautteen vastaanottaja saattaa mennä hämilleen: "Onko nyt siis suoriutunut hyvin vai huonosti?"

Palautetta meistä janoavat varmasti kaikki, ja usein työelämässä ja projekteissa koetaankin, että palautetta saadaan liian vähän.

Kovin kuvaavaa on myös se, että vaikka olisi saanut jostain projektista kymmenenkin kehua, siitä tuppaa yleensä jälkikäteen muistamaan vain sen yhden saamansa kritiikin. Tämä tosin ei ole johtajan vika, vaan asian korjaaminen vaatii oman ajatusmallin korjaamista ja pääkopan kehittämistä.

Johtajan yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on mielestäni oppiminen.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta menestyvät johtajat toiminnan lamaannuttavista jyristä erottaa se, kuka osaa ottaa palautetta vastaan ja tarvittaessa kehittää sekä muokata omaa toimintaansa.

Entä kuka kilpailijoista on se oma suosikkini käynnissä olevalla Diili-kaudella?

Olen ehdottomasti team Sointu!
 

Lisää aiheesta

Vain tilaajille Nainen johtamassa peliä on edelleen huippu-urheilussa harvinainen näky – Ilveksen fyysisen valmennuksen johtaja on tienraivaaja, Lukon henkinen valmentaja taas esimerkki yhden muurin murtumisesta