Otsikon kysymystä on toisteltu siitä lähtien, kun uusin viritys jääkiekon Mestarien liigasta synnytettiin.
Champions Hockey Leagueksi, tuttavallisemmin CHL:ksi nimetty lapsukainen ei ole noussut vielä vajaan kahden vuoden aikana konttausasennosta jaloilleen.
Näkyvin ongelma ovat olleet yleisömäärät. CHL:n kannalta ongelmallista on, että europelit ovat kiinnostaneet vähiten maissa, joista tulevat kisan parhaat joukkueet. Siis Ruotsissa, Sveitsissä ja Suomessa.
Olisi väärin sanoa, että sarja ei kiinnosta missään. Kun TPS pudotti norjalaisen Storhamarin kahdeksan parhaan joukosta, 5 367 hamarilaista osoitti loppuvihellyksen jälkeen täpötäydellä Hamar OL-Amfilla seisaaltaan suosiota yllättäjäjoukkueelle.
Samanlainen hurmos vallitsi esimerkiksi slovakialaisen Nitran ja valkovenäläisen Neman Grodnon kotiavauksissa, joita satuin katselemaan netistä elokuussa.
Kun Lukko vieraili ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Münchenissä, halli oli puolitäynnä. Silti Lukko oli puolitoista erää helisemässä, kun punaiset härät vyöryivät päälle kannattajiensa luomassa keskieurooppalaisessa hurmoksessa.
Juuri Keski-Eurooppa on tärkeintä aluetta CHL:lle. Sen voi päätellä sarjan yleisökeskiarvoista, joiden kärjestä löytyvät saksalaiset Adler Mannheim (7 511), Düsseldorfer EG (6 232), Eisbären Berlin (5 210), sveitsiläinen Bern (5 994) ja slovakialainen HC Kosice (4 949).
Esimerkiksi saksalaisten ja sveitsiläisten seurojen yleisölukemat ovat vielä kaukana kotimaan sarjojen peleistä, joten markkinapotentiaali on valtava.
CHL:ää ei kannata verrata ylivertaiseen jalkapallon Mestarien liigaan, vaan koripallon Euroliigaan, josta sarja onkin ottanut mallia.
Nykymuotoisen Euroliigan ensimmäisellä kaudella 2000–01 sarjan yleisökeskiarvo oli 3 262 ja viime kaudella jo 8 184.
CHL:n yleisökeskiarvo on toisella kaudella ennen puolivälieriä 3 242, joten ehkä sarja ei sittenkään ole aivan kuollut idea. Ehkä Kiekkoareenan karkkipussitempaus siivittää Lukon puolivälierissä TPS:aa vastaan raumalaisseuran CHL-yleisöennätykseen, joka on toistaiseksi historiallisesta avausottelusta Nottinghamia vastaan (3072).
CHL:n pelaamista puoltaa se, että Euroopassa on pelattu jonkinlaista kansainvälistä kiekkoturnausta- tai sarjaa jo vuodesta 1966 ja Eurooppa Cupista lähtien.
Otteluille on paikkansa varsinkin harjoituskaudella, jolloin joukkueet tekevät mielellään yhteenhitsautumisreissuja ympäri Eurooppaa ja tutustuvat erilaisiin kiekkokulttuureihin.
Ongelmat syntyvät pudotuspelivaiheessa, kun CHL-otteluita aletaan tunkea esimerkiksi Suomessa jo entisestään täyden liigakalenterin lomaan. Varsinkin ottelusiirtoja pitäisi pystyä välttämään, sillä ne aiheuttavat vain lisää ruuhkaa.
Vieraspelimatkat saattavat venyä vielä monipäiväisiksi. Juuri etäisyydet ovat suurin syy, minkä takia CHL:n neuvottelut KHL:n kanssa tyssäsivät. Liigapelien lomassa ei noin vain lähdetäkään pelaamaan CHL-kiekkoa yli 7 000 kilometrin päähän Habarovskiin.
Urheilullisesti olisi herkullista, jos Euroopan parhaat joukkueet – varmasti ne parhaat sieltä 48 CHL-osallistujan joukosta löytyvät – pääsisivät mittaamaan tasoaan KHL-joukkueiden kanssa. Tai vielä herkullisempaa, jos viimeksi vuonna 2009 pelattu Victoria Cup herätettäisiin henkiin.
Rahapanos CHL:ssä on toistaiseksi pieni, koska kokonaispalkintopotti on 1,5 miljoonaa euroa. Jos CHL:n voittajajoukkue kohtaisi NHL-joukkueen Victoria Cupissa ulkoilmaottelussa, kiinnostus otteluruuhkassa tarpomiseen voisi kummasti lisääntyä.
Esimerkiksi Lukko on kuitenkin seurana kilpailussa nytkin mielellään mukana, koska CHL tarjoaa mahdollisuuden kasvattaa liikevaihtoa. Liikevaihdon kasvattaminen taas on elinehto entistä kilpailukykyisemmän joukkueen kasaamiseksi.
Toistaiseksi molemmat kaudet ovat jääneet Raumalla maltillisesti plussan puolelle.
CHL yrittää kehittyä. Ensimmäisen kauden jälkeen kaikilla seuroilla oli mahdollisuus antaa palautetta. Esimerkiksi Lukko toivoi merkityksettömien alkulohkopelien vähentämistä. Toive toteutui, kun toisella kaudella alkulohkot supistettiin kolmejoukkueisiksi ja pudotuspelit aloitettiin aikaisemmin.
CHL-kiekkoon verrattuna liigalätkä näyttää välillä kaavoihin kangistuneelta, mutta pelkästään vauhdikkaat pelit ja eksoottiset vastustajat eivät ole riittäneet suuren yleisön kiinnostuksen herättämiseksi.
Kannattajille tärkeät asetelmat, muistot ja historia syntyvät vain ajan kanssa.
Kuinka paljon CHL:llä on aikaa, riippuu rahoittajien kärsivällisyydestä. Merkittävää on tv-oikeuksien myyminen. Ne on toistaiseksi myyty vielä ensi kaudeksi.
Edellinen Champions Hockey League päättyi yhden kauden (2008–09) jälkeen juuri päärahoittajien vetäytymiseen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.