Kolumni: Pieni on kaunista

Koronapandemia on pakottanut meidät pienentämään elinpiiriämme ja käpertymään koloihimme.

Arjen totaalinen alasajo on merkinnyt monesta harrastuksesta luopumista ja totuttelemista siihen, ettei aina ”satu ja tapahdu”.

Kun ei todellakaan tapahdu mitään – tai tapahtuu, kun vain katselee ympärilleen.

Viikonloppuna paistoi aurinko, ja tuulen suojassa talon kulmauksessa oli melkeinpä lämmintä.

Palokärki paukutti nokallaan lyhtytolppaa ja jossain haukkui koira. Pihan perällä krookukset puskivat ylös maasta.

Sunnuntaina teimme pienen retken Pyhärannan Reilan Hierkonpolulle, jonne oli lähtenyt monia muitakin ”koronapakolaisia”.

Hyvin näyttivät retkeilijät huolehtivan turvaetäisyyksistä.

Helppokulkuinen retkeilyalue on upea luontokohde, josta löytyvät niin merkityt polut kuin laavutkin. Reitin varrella on penkkejä, joille voi istahtaa ihailemaan merta ja monimuotoista rantaa.

Meren äärellä patikoidessa eivät koronat käyneet mielessä. Luontokokemus auttoi eteenpäin.

On ihan turhaa harmitella peruuntuneita tapahtumia tai lomamatkaa.

Kun elämässään panee asiat oikeaan järjestykseen, eivät menetetyt lomareissut, konsertit ja juhlat tunnukaan enää tärkeiltä.

Elämästä on pakosta tullut pientä – ja se on kaunista.

Pyhärannan Reilassa Hierkon- polulla voi ihailla vihreän leväkuorrutuksen saaneita rantakiviä. Kuva: Elina Helkelä