Suvi tekee tuloaan. Alkaa olla niitä aikoja, kun pitäisi laittaa terassi kesäkuntoon. Naapuri laittoi jo pääsiäiseksi, ja hienoa näyttää olevan.
Meillä eivät hieno ja terassi kuulu samaan lauseeseen. Poika totesi juuri yhtenä päivänä, että tuo Nössön (kissa) lampaantalja näyttää aika kuvottavalta. Paljon paremmalta eivät näytä myöskään kissan tyynyt.
Meidän terassilla on tasan yksi lepotuoli. Siitä hajosi patja jo viime kesänä. Syksyllä linnut kävivät nokkimassa patjan sisälmyksiä, kunnes vetelin jesaria pitkin ja poikin patjaa. Jokin aika sitten huomasin, että teipit olivat talven tuiskussa irronneet. Ei ole jesarikaan entisellään.
Ja kuten tapoihin kuuluu, viime vuoden kesäkukkaset törröttävät edelleen purkeissaan. Avattu multapussi repsottaa purkkien vieressä.
Mutta olen minä jotain jo saanut aikaiseksi. Ihan heti huhtikuun lopulla otin jouluvalot pois piha-aidasta. Tekojoulukuusemme puolestaan luo vehreyttä etupihan terassin nurkassa.
Eikä tässä ihan toimettomana meinata muutenkaan olla. Viime kesänä investoin vihdoin ja viimein Fiskarsin isoihin puutarhasaksiin. Niillä käyn taistoon terassin edustan kasvustoa vastaan.
Meidän takapihalla nimittäin kasvaa tuivioita (ainakin sellaiseksi sen olen ollut bongaavinani). Google kertoo, että tuivio on kauniskasvuinen, helppohoitoinen eikä kaipaa leikkausta.
Kauneus on aina katsojan silmässä, mutta helppohoitoisuuden allekirjoitan. Hyvin rehottaa, vaikkei sille tekisi mitään. Mutta että ei kaipaa leikkausta.
Minä olen viidessä vuodessa leikannut tuivioita noin rekkakuormallisen verran. Jos en niin olisi tehnyt, niin tuivion peitossa olisi paitsi meidän piha, myös naapurien.
Hyvien saksien kanssa tuivion leikkaaminen on oikeastaan ihan kivaa puuhaa. Samalla raivaan tuivion oksistoon tunneleita kissoille. Tykkäävät tosi paljon, siis kissat, ei tuiviot.
Vaikka pahalta sekä näyttää että kuulostaa, ei kannata huolestua. Kyllä meidän terassista vielä kesäkeidas tulee. Raivaan tuiviot, ostan tuoliin uuden patjan, laitan Nössön makuualuset pesukoneeseen ja pesen jopa terassin lattian ja ikkunalaudat. Petuniatkin tulee istutettua.
Sitten onkin hyvä köllähtää tuolille, ottaa kirja käteen ja nauttia kesästä.
Jaana Vieno
Kirjoittaja on Länsi-Suomen toimitussihteeri