KOLUMNI: Vessattomana ei kaipaa Vuittonia – kylpyhuoneremontti on eräänlainen ihmiskoe

Tätä kirjoittaessa olen elellyt jo toista viikkoa vessattomana ja suihkuttomana. Alkanut kylpyhuoneremontti on laittanut kerrostaloyksiön arjen uusiksi.

Parvekkeelta löytyvät lauteet, kiuas ja lavuaari. Pesukone on parkkeerattu keittiön kulmaukseen. Pönttö ja ilmastointipömpeli näköttävät sänkyni vieressä.

Tämän lisäksi kaikki eteisessä säilytetyt vaatteet ja kengät sekä kylpyhuonetarvikkeet on ripoteltu ympäri asuntoa ja ne on verhottu muoviin remppapölyltä suojaan.

Tiivistäen voisi sanoa, ettei juuri nyt tee mieli kutsua kavereita kylään.

Oman mausteensa arkeen tuo vessan ja suihkun puuttuminen kotoa. Aamuisin olisi ihan mukava morjenstaa remppamiehiä tai -naisia, mutta elelen tällä hetkellä vauhtilähtöjen aikaa; kun minä aamulla herään, niin tekee myös vatsani.

Herätyskelloni soittaa siis tällä hetkellä aivan liian aikaisin luontaiseen nukkumisrytmiini verrattuna, kiskaisen vaatteet ylleni ja lähden pyöräilemään töihin unihiekat vielä silmissä.

Yleensä en edes ehdi töihin asti, vaan olenkin aamuisin ollut vakiovieras ABC Tallikedolla, joka on muodostunut itselleni suoranaiseksi hotelli helpotukseksi.

Äijät siellä yleensä aamujaan istuvat, joten naisten vessaan ei ole kertaakaan ollut edes jonoa.

Sähäköiden arkiaamujen sijaan viikonloppuna nautiskelin Tallikedon palveluista ajan kanssa ja söin myös aamupalani paikalla. Vitsit, miten hyvää tuorepuuroa!

Tässä kohtaa remppaa siis jo iso kiitos absille – et tiedäkään, miten tärkeä paikka olet minulle viime viikkoina ollut.

No entä se suihku? Tämän tarpeen kanssa on ollut huomattavasti helpompi elää.

Itse asiassa olen saunonut näinä viikkoina paljon enemmän kuin normaalisti. Minulla on kuukausikortti Kuntosumppuun, joten olisin voinut periaatteessa käydä siellä vain peseytymässä, mutta olen joka ilta halunnut "ansaita" löylyni.

Olen siis käynyt jumpissa, salilla, tai edes vähän venyttelemässä ja rullailemassa ennen iltapesuja.

Lämmin kiitos remonttiprojektin keskeltä siis myös Kuntosumpulle!

Tässä on oltu aikalailla perusasioiden äärellä, kun omia menoja ja aikatauluja on pitänyt suunnitella vessojen ja suihkujen mukaan.

Isäni heitti kaiken keskellä hyvän viittauksen Maslow’n tarvehierarkiaan: "Jos ei ole vessaa, eipä silloin tee Louis Vuittonin käsilaukkujakaan mieli."

Näin on.