Taidekauppias Aulis Pihlajamäki on toiminut Rauman Judoseura Samurain päävalmentajana ja puheenjohtajana jo 50 vuoden ajan.
80 vuotta täyttävää Aulis Pihlajamäkeä voi luonnehtia tervaskannoksi. Hän jatkaa taide- ja antiikkikaupan tekoa. Rauman Judoseura Samurain päävalmentajana ja puheenjohtajana hän on toiminut jo 50 vuoden ajan. Haastattelu tehdään Pihlajamäen isännöimässä Samurain salissa, jossa mattopinta-alaa on 250 neliötä.
– Seura oli pitkään hyyryläisenä, huutolaispoikana, siellä sun täällä. Noin 30 vuotta olemme toimineet yksityistiloissa. Se on jäänyt kaupungin päättäjiltä huomioimatta, sanoo Aulis napakasti.
Salin seinille on kiinnitetty lehtijuttuja vuosikymmenten varrelta.
– Katsos tätä! Jäseniä oli 800, kun meillä oli seitsemän satelliittiseuraa.
– Tai tätä! Johdin Raumalla 31 kansainvälistä budoleiriä. Osallistujia oli monista maista, parhaimmillaan 600, kun sain vetäjäksi ranskalaisen Dominique Valeran.
On pakko keskeyttää vanhojen lehtien katsaus ajankohtaisilla kysymyksillä.
Loiston päivistä on jo aikaa, nykyisin salilla on hiljaisempaa.
– Korona karkotti väkeä. Eihän näitä lajeja voi harrastaa menemättä lähelle toista ihmistä. Uskon, että syksyllä meillä on taas reilusti yli sata harrastajaa judossa, jujutsussa ja potkunyrkkeilyssä.
Tänään Raumalla toimii muitakin budolajien erikoisseuroja. Niistä Aulis ei lämpimästi puhu.
– Rahastuksen takia on seuroja perustettu. Ne toimivat kaupungin tiloissa, mutta maksut ovat samat kuin meillä yksityisissä tiloissa, puuskahtaa Aulis.
Jätetään tämä tähän.
Toimittajaa kiinnostaa miten Auliksesta, Rauma-Repolan telakan suunnittelijasta, tuli taidekauppias 1980-luvun puolivälissä.
– Pitkään USA:ssa asuneelta äidin isältä sain hopeakellon. Siitä innostuin. Halusin oppia miten arvotavaroilla tehdään kauppaa. Taidekaupalla meni tuolloin hyvin. Sittemmin kirpputorit ovat villinneet alan.
– Messut ovat nykyisin tärkeimmät. Koronan vuoksi niitä ei juuri järjestetty. Taidekauppa on ollut enemmän kuin hiljaista.
Ei Aulis luovuttanut ole.
– Tuossa seinän takana on näyttely. Se on seuraa tukevaa toimintaa. Ja Billnäsiin olen menossa.
Väärennökset ovat melkoinen riesa taide- ja antiikkialalla. Poliisimuseossa on parhaillaan mielenkiintoinen Väritetty totuus – Taiderikoksia Suomessa -näyttely. Esillä on taitavia väärennöksiä ja niiden poliisitutkintaa. Samalla yleisö saa tietää esimerkiksi, miten väärennetyn työn voi erottaa aidosta tai mitkä ovat huijarimyyjien kikkoja taidekaupassa.
Aulis kertoo välttyneensä huijauksilta.
– Sisustustaulut ja arvotaide ovat kaksi eri asiaa. On taidemaalareita ja lankkumaalareita. Olen keskittynyt hyvien taiteilijoiden hyviin töihin. Ne myyvät.
Poliisimuseossa on esillä taideväärennöksiä ja niiden poliisitutkintaa. Samalla yleisö saa tietää esimerkiksi, miten väärennetyn työn voi erottaa aidosta tai mitkä ovat huijarimyyjien kikkoja taidekaupassa.
Taidebisneksen syrjästä Aulis sai kiinni haettuaan oppia professori Onni Ojalta, jolta Aulis myös osti tauluja suoraan.
– Ojan kautta sain kontaktin Veikko Vienojaan, jolta sain myös ostaa maalauksia. Kolmas hyvä on ollut Eero Nelimarkka.
Mainitun kolmikon tauluja on Poliisimuseon näyttelyssä seinillä. Siis takavarikoituina väärennöksinä.
Visiittiä Poliisimuseoon voi muutenkin suositella, jos sattuu liikkumaan Tampereen suunnalla. Se on ehdolla vuoden museoksi Suomessa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.