Otanlahden pohjukka 1940-luvulla. Vastarannalla vasemmalla siintää Merikylpylä.
Otanlahden pohjukka oli 50- ja 60-luvuilla liejuinen ja kasvoi ruovikkoa, eikä uiminen tullut useimmille edes mieleen. Näin muistelevat käytännössä kaikki Raumalaiseen muistojaan kertoneet lukijat.
Pyysimme muistoja rannasta, jonka kehittäminen – niiden joukossa täyttäminen – on viime aikoina ollut kaupungissa tapetilla.
Viime vuosisadan puolivälin jälkeiset vuosikymmenet ovat erityisen kiinnostavia, koska niiden jälkeen lahdenpohjukkaa muovattiin tuomalla sinne roimasti hiekkaa muualta.
Yksi perukan liejuisena muistavista on lukija, joka lähetti toimitukseen nimettömän tekstiviestin.
– Perukassa ei varmasti ollut hiekkapohja, vaan vasta 200 metrin päässä pohjukasta, viestissä muistellaan.
Esa Lahtinen ei myöskään muista, että pohjukassa olisi uitu ainakaan enää 50-luvun lopulla. Se olisi hänen mukaansa johtunut lahdella sijainneista pyykkihuoneista tai -taloista.
– Nämä olivat aktiivisesti käytössä matonpesupaikkoina, eivätkä varmaankaan edistäneet veden kirkkaana pysymistä.
Lahtisen mukaan lapset ja lapsiperheet keskittyivät korkkiliiveineen ja traktorinrenkaineen uimaan pohjoisrannan kallion ja merikylpylän välisellä alueella.
– Vaatteet jätettiin tuttuhin kallionkoloihin. Harmitti, jos paikka oli jo varattu.
Ennen kylpylää tuli kuitenkin olla tarkkana, sillä piikkilanka-aita jatkui vesirajaakin pidemmälle.
– Varmaan estämään ”aitapiletillä” tansseihin pyrkijät, Lahtinen muistelee.
– Muistan tämän erityisen hyvin, sillä teloin siinä kohdassa jalkapohjani aika pahoin rikkinäiseen pullonpohjaan 7–8 vuotiaana.
Kari Aaltosen muistot sijoittuvat 60-luvun jälkipuoliskolle, jolloin hän lähti lahdepohjukasta vesille optimistijollallaan muiden purjehtijanalkujen tavoin.
– Koskaan ei tullut mieleenkään mennä uimaan lahden pohjukkaan. 1960-luvulla pesumajat olivat vielä lahden pohjoisrannalla ja niiden takia vesi haisi mänty- suovalta.
Kompissa kasvaneen Marja-Liisa Reiman-Kuusiston muistikuvat ovat samantapaisia.
– Koskaan emme uineet tai leikkineet pohjukassa huonon vedenlaadun takia. Petäjäksen puolella vesi oli kirkkaampaa kuin missään Otanlahdessa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.