Otanlahden pohjukka oli 50- ja 60-luvuilla liejuinen ja kasvoi ruovikkoa, eikä uiminen tullut useimmille edes mieleen. Näin muistelevat käytännössä kaikki Raumalaiseen muistojaan kertoneet lukijat.
"Koskaan ei tullut mieleenkään mennä uimaan lahden pohjukkaan" – Otanlahden perukoilla oli vain mutaa ja mäntysuopaa
