Turkulainen kynäruiskumaalari Jussi Säteri taiteili Eklundien uuden vetoauton kylkeen yrityksen ensimmäisen auton, Titaani-Volvon. Vielä 1960-luvun alkupuolella puut lastattiin autoon käsivoimin. Kuvassa on Ahmauksen tienviitta, joka oli yrityksen perustajan Altti Eklundin kotikylä Kullaalla. Kuvat: Juha Sinisalo
Raumalainen Kuljetus A. Eklund Oy on tunnettu puutavarayhdistelmiensä vetoautoista, joiden kyljissä komeilee näyttäviä maalauksia.
Esimerkiksi viime vuonna turkulainen airbrush -taiteilija Jussi Säteri maalasi Eklundin Scanian kylkeen raumalaisen RelaxTrion kuvat, sillä yrityksen omistaja-toimitusjohtaja Ari Eklund on itse armoitettu rockabilly-fani.
Tänä kesänä Säteri on työskennellyt Kuljetus A. Eklundin viimeisimmän hankinnan, Volvon, parissa. Taiteilija on ikuistanut kolme kuukautta vanhaan vetoautoon Eklundin yrityksen 60-vuotista historiaa.
– Isäni Altti aloitti vuonna 1961 puunajon Porin liepeillä Kullaalla. Hänen ensimmäinen autonsa oli Titaani-Volvo, johon puutavara lastattiin käsin, minkä vuoksi hänellä oli aina myös apumies mukanaan, Ari Eklund kertoo.
Sekä yrityksen perustaja että hänen ensimmäinen autonsa kuvittavat nyt vetoauton kylkiä.
Tämä kuva on auton ja yrityksen perustajan Altti Eklundin osalta tarkka kopio valokuvasta. Muu kuvassa on taiteilijan omaa näkemystä, sillä todellisessa kuvassa Eklund ja hänen Volvonsa ovat likaisen lumikasan vieressä.
Ari Eklund kertoo, että yrityksen seuraavassa autossa oli jo nosturikin, mikä helpotti kuorman käsittelyä. Kun puunajo Luvian sahalle vuonna 1984 alkoi, laajeni samalla myös Eklundin ajoalue.
Vuosien saatossa puunajot alkoivat painottua yhä enemmän Rauman suunnalle, ja nykyään yrityksen halli sijaitseekin Eurajoella.
– Ajoimme vielä 10 vuotta sitten isän kanssa kahdestaan yhtä autoa. Isäni jäi yhdeksän vuotta sitten 73-vuotiaana eläkkeelle, minkä jälkeen minä perustin osakeyhtiön, joka on kirjoilla Raumalla. Nyt minulla on töissä seitsemän kuljettajaa ja hallissa neljä autoa, jotka liikkuvat lähes tauotta vuorokauden ympäri.
Kuusi vuotta sitten kuljettajatiimiin liittyi myös Arin poika Sami Eklund, joka edustaa perheyrityksessä kolmatta polvea.
Sami Eklund on puunajaja jo kolmannessa polvessa. 60 vuotta täyttävän Kuljetus A. Eklundin tuliterä ajoneuvoyhdistelmä on ollut käytössä nyt kolmisen kuukautta.
Kun Altti Eklund aloitti 60-luvun alussa puunajon, kuorma-autot olivat kaksiakselisia, pienimoottorisia ja niiden rengastus oli heikko. Autot rikkoontuivatkin usein, minkä lisäksi ne olivat tieliikenteessä melko turvattomia.
– Pieniin autoihin ei voinut ottaa kuin pieniä kuormia. Meidän nykyisiin yhdistelmäajoneuvoihin voi kuhunkin ottaa puutavaraa 50 tonnin painosta. Toista se oli isäni aloittaessa, jolloin kuorman paino liikkui jossain 10 000 kilon paikkeilla. Nykyisissä autoissa on lukkiutumattomat abs-jarrut, ja niiden varustelu on muutenkin huippua. Lisäksi autot ovat tehokkaita ja ympäristöystävällisiä.
– Niihin aikoihin, kun minä aloitin yrityksessä, raskaan kaluston ja ajoneuvoyhdistelmien suurimpia mittoja ja massoja korotettiin. Nykyään tällaisen puutavarayhdistelmän kokonaispaino saa olla 76 tonnia, Sami Eklund lisää.
Kuljetuskaluston kehityksen lisäksi Eklund nostaa esiin tieverkoston, joka oli 1960- ja 70-luvuilla usein ”hevospolkujen” kaltaisia pikkuteitä. Siksi puunajoa tehtiinkin pääasiassa talviaikaan, kun maa oli jäässä ja kapeita metsäteitä pääsi ajamaan raskaammallakin autolla. Kesät ajettiin hiekkaa, talvet puuta.
– Ajomatkat olivat myös lyhyitä, koska joka puolella oli eri kokoisia sahoja ja tehtaita.
Nykyään Kuljetus A. Eklund ajaa ympärivuotisesti Satakunnan ja Varsinais-Suomen metsistä puutavaraa alueen sahoille sekä paperi- ja sellutehtaille.
– Tahti on hyvin kiivas, ja kaikki on aikataulutettua. Meillä on sahoilla tarkat kuormanpurkuajat, jolloin auton pitää olla perillä purkua varten. Tänään metsässä katkaistu tukki on huomenna jo sahattu.
Eklundien mukaan puunajo on kovaa ja vaativaa työtä. Mahdollisen ongelmatilanteen sattuessa tapauksesta pitää selvitä yksinään.
– Kapeilla ja huonokuntoisilla metsäteillä voi sattua mitä tahansa, Ari Eklund toteaa ja kertoo lapioineensa viimeksi maanantaiyönä mutaa ajoneuvon renkaiden alta.
Jos Suomen tieverkko oli vuosikymmeniä sitten huono, ei Eklund anna nykyisellekään tiestölle kovin korkeaa arvosanaa.
– Teiden kunto on paikoitellen katastrofaalinen, ne hajoavat alta. Usein yksityiset metsätiet ovat paremmassa kunnossa kuin valtion yleiset tiet. Suomessa pitäisikin panostaa tienpitoon nykyistä paljon enemmän, hän summaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.