Raumalainen musiikkiterapeutti Eija Karvinen pakkasi helmikuussa laukkunsa ja ajoi omalla autollaan halki Euroopan Albanian Durrësiin. Siellä häntä odotti lähetystyöntekijän paikka Operaatio Mobilisaation Kids With Special Needs -tiimissä.
Matkaseurana ja saattajana Karvisella oli raumalaislähtöinen musiikkiterapeuttiystävä Marjariitta Almgren.
– Lähdin tiistaina aamulla Helsinkiin, mistä otimme laivan Travemündeen. Sieltä ajoimme Saksan halki Itävaltaan ja jatkoimme Kroatian Splitin ja Dubrovnikin kautta Albaniaan. Perillä olimme lauantaina kahdeksan aikaan illalla.
Ensimmäinen kuukausi Albaniassa on sujunut Karvisen mukaan hyvin. Sopeutumista auttoi se, että hän kävi viime kesänä tutustumassa kaupunkiin ja tulevaan työpakkaansa, joten hän tiesi, mihin oli menossa.
Hän yllättyi, että kesällä kaoottiselta vaikuttanut liikenne sujuukin nyt ”tosi smoothisti”.
– Täällä ei mennä liikennesääntöjen mukaan, tai sitten liikennesääntö on se, että jokainen menee omalla vuorollaan ja hänelle annetaan siihen tilaa.
Tilaa Karvinen joutuu antamaan esimerkiksi silloin, kun kapealla kadulla tulee vastaan autoja. Silloin peruuttaa se auto, joka on lähempänä kääntöpaikkaa tai muuta tilavampaa kadun kohtaa.
– Autoja parkkeerataan mihin sattuu, ja ihan tavallista on se, että auto seisoo kadulla hätävilkut päällä, kun nopsaan ollaan toimittamassa asiaa. Auto voidaan jättää myös keskelle pientä katua parkkiin. Jos joku haluaisi mennä siitä ohi, hän soittaa torvea niin kauan, että kuski tulee autoa siirtämään, Karvinen kuvailee.
Myös sisätilojen kylmyys pääsi yllättämään raumalaisnaisen.
– Kun tulin, täällä oli juuri silloin vuoden kylmimmät kaksi viikkoa. Asuntoani ei ole eristetty. Tullessani sisälämpötila oli 12 astetta, mutta yöpakkasten myötä se laski makuuhuoneessa seitsemän asteen tuntumaan. Siksi en nukkunut siellä, vaan tupakeittiössä, jota lämmitin erillisillä lämmittimillä ja ilmalämpöpumpulla.
Pieniä kotitumisen vastoinkäymisiäkin Karvisella on ollut: Hänen silmälasinsa hajosivat, ja pesukone tulvi vedet lattialle. Lisäksi hänen vuokra-asuntonsa omistajien isohampaisen koiran vahtimisvietti on tuonut haastetta elämään.
– Ehkä pikkuhiljaa tulemme ystäviksi, Karvinen toivoo.
Karvisen työpaikka on lähetysjärjestö Operaatio Mobilisaation (OM) Durrësin tiimissä.
– Olemme kaikki lähetystyöntekijöitä koulutuksesta riippumatta. Jokaisella työntekijällä on omat tukirenkaansa, kuten minullakin Suomessa on. Työni tekemisen täällä mahdollistavat siis lukuisat yksityiset ihmiset, yritykset ja seurakunnat kertalahjoituksina tai säännöllisinä kuukausilahjoituksina, joten suuri kiitos siitä!
Karvisen toimiston yhteydessä on kirkko, jossa on maanantaisin kerho niille perheille, joissa on kehitysvammaisia perheenjäseniä. Tällä hetkellä kerhossa on kaikkiaan noin 30 kävijää.
– Käymme myös meidän tiimin kanssa lastenkodissa torstaisin. Aluksi lauletaan yhdessä ja sen jälkeen leikitään lasten kanssa yksilöllisesti. Lastenkodissa on noin 40 lasta.
Karvisen kansainvälisen tiimin yhteinen kieli on englanti, jolla kaikki tulevat hyvin toimeen. Tiimissä on myös albanialaisia vapaaehtoisia, joiden kanssa Karvinen kommunikoi käsiviittomilla ja Google-kääntäjän avulla.
– Albaniaksi käytän vain niitä muutamia lauseita, joita osaan. Kaupassa tervehdin albaniaksi. Täällä muuten tervehditään huomenta, päivää, iltaa -tyylillä. Ja sitten on yleinen hei! tullessa ja hei! pois lähteissä.
Kansainvälinen tiimi otti Karvisen hienosti vastaan. Tiimiläiset ovat hänen mukaansa tottuneet siihen, että ihmisiä tulee ja menee.
– Täällä puhutaan OM:n perheestä ja kyllä se siltä tuntuu. Ei tarvitse itse selvittää asioita. Kaikkeen saa apua, ja meillä on oikein sellainen uusien tulijoitten koulutuskin.
Ensimmäiset kolme kuukautta uusi OM-tulokas opiskelee kohteen kieltä ja kulttuuria. Karvisella on albanian oppitunteja kolme kertaa viikossa. Lisäksi hän käy kolmesti viikossa vierailulla albanialaisperheissä, joissa vierähtää kerrallan kolme tuntia.
– Tiimityössä olen nyt ensialkuun vain noissa ryhmätoiminnoissa, eli perhekerhossa ja lastenkotikäynneillä. Lastenkodissa henkilökunta on aina paikalla ja seuraa meidän toimintaamme. He katsovat tarkkaan, miten toimin asukkaiden kanssa. Ja kyllä arvioni osui oikeaan: pystyin olemaan heti yhteydessä esimerkiksi autistisiin ihmisiin musiikin avulla. He eivät varmaankaan tunteneet laulujani, mutta se ei haitannut. Viime torstainakin yksi autistinen nuori mies tuli kädestä hakemaan minua ainakin 10 kertaa uudestaan ja uudestaan laulamaan ja liikkumaan hänen kanssaan. Hän katsoi silmiini ja oli todella tyytyväisen oloinen.
Albaniaan lähtö ei ole Karvista kaduttanut. Parasta tähän mennessä on hänen mukaansa ollut ihan kaikki.
– Ihmiset, niin paikalliset kuin työkaveritkin. Ruoka on hyvää, kävellen liikun, ja sen osaan. Työmatkaa on noin yksi kilometri. Omaa autoa en ole vielä tarvinnut arkena, mutta pyrin ajeleman sillä kerran viikossa, jotta akku pysyisi ladattuna, Karvinen naurahtaa.
Eija Karvisen työtä Operaatio Mobilisaatiossa voi seurata esimerkiksi Instagramissa: eijan_matkassa tai järjestön nettisivuilla: https://www.om.org/fi/lahetit/eija-karvinen
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.