Raumalaiset saivat viime perjantaina ihastella Prisman oven edessä seisovaa komeaa parivaljakkoa, Sinebrychoffin panimohevosia Gunnaria ja Ludvigia.
Muhkeat jyllantilaisruunat seisoivat rauhallisesti paikoillaan, vaikka ympärillä pyöri eri-ikäisiä ja -kokoisia ihmisiä, autoja, mopoja sun muita menopelejä.
– Nämä kaksi ovat aina tosi rauhallisia. Kotitalliinsa jäänyt 10-vuotias Fredrik saattaa joskus esiintyä hieman varsamaisesti, panimohevosten ajuri Sami Lappalainen naurahtaa.
Rauman Lapista kotoisin oleva mies on työskennellyt Sinebrychoffin PR-hevosten parissa vuodesta 2017 lähtien.
Sitä ennen hän asui muiden muassa Australiassa ja Uudessa Seelannissa, kunnes tuli takaisin Suomeen ja opiskeli itselleen hevosmetsurin ammatin, jossa puunajo suoritettiin hevosten vetämällä hydrauliavusteisella metsävaunulla.
– Ikaalisissa toimii yritys Åfeltin Työhevoset, ja siellä sain oppia hevosavusteisessa metsurintyössä. Isokokoiset hevoset tulivat tuolloin jo tutuiksi, sillä Åfeltin hevoset painavat kukin noin 1 000 kiloa, Lappalainen selvittää.
Kovin pieniä eivät ole Lappalaisen nykyisetkään työkaverit: 11-vuotias Gunnar painaa 650 ja 10-vuotias Ludvig 850 kiloa.
Kolmesta panimohevosesta aina kaksi kerrallaan asuu Helsingin Hietalahden tallissa yhden ollessa ”lomailemassa” Saukkolassa.
Sinebrychoffilla on ollut Hietalahdessa talli ja panimohevosia jo yli 200 vuotta. Parhaimmillaan, 1890-luvulla, niitä oli kuutisenkymmentä.
– Työhevosten käyttö loppui vuonna 1957, ja vuonna 1962 yhtiö perusti PR-tiimin, johon kuuluu hevosia, Lappalainen selvittää.
Panimohevoset ja niiden ajurit Sami Lappalainen ja Viola Kantola edustavat ja markkinoivat Sinebrychoffia erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa eri puolilla Suomea.
– Olemme matkanneet jopa Rovaniemelle, jossa osallistuimme Kuninkuusraveihin. Se oli oikea road trip ja se kestikin kaksi ja puoli viikkoa, Lappalainen muistelee.
Enimmäkseen vankkurit liikkuvat kuitenkin Helsingin kaduilla, jonne hevosvaljakko voi poiketa suoraan Hietalahden tallilta.
– Meihin suhtaudutaan liikenteessä oikein hyvin ja kohteliaasti, emmekä itsekään halua hidastella tai olla tien tukkeena.
Pitkille matkoille hevoset lastataan kuorma-auton kyytiin ja vankkurit niille räätälöidysti rakennettuun traileriin, josta löytyvät myös telineet valjaille ja muille tarvikkeille.
Lappalaisen mukaan Gunnar, Ludvig ja Fredrik ovat kaikki hyviä matkustajia, ja ne suhtautuvat matkantekoon leppoisasti.
Sinebrychoffin panimohevoset työskentelevät viitenä päivänä viikossa vuoden ympäri.
– Aamu alkaa hevosten ruokinnalla, minkä jälkeen siivoamme karsinat ja alamme valjastaa hevosia vankkurien eteen. Yleensä me liikumme ympäri Helsinkiä ja pysähtelemme tuotteitamme myyvien ravintoloiden eteen. Päivittäinen rutiiniajo kestää joitakin tunteja.
Myös hevosten valjaat ja vankkurit vaativat päivittäistä huolenpitoa ja puhdistamista. Siinä toimessa Lappalainen onkin omiaan.
Mies on nimittäin sivutoiminen valjasseppä ja hän on valmistanut panimohevosten komeat valjaat itse. Vain länget ovat saksalaista alkuperää.
– Teen ajo- ja työhevosten valjaita mittatilauksena kotonani Vihtijärvellä. Valjaiden kysyntä on hyvä, sillä olen Suomessa ainoa, joka näitä tekee.Viime aikoina tosin on ollut vähän muutakin puuhaa kotona. Siitä pitää huolen 2,5-vuotias tyttäremme, mies hymyilee.
Sami Lappalainen kertoo viihtyvänsä työssään hevosten parissa.
– Voin sanoa, että työni parhaimpia puolia on iloisen mielen tuominen ihmisille, joita tapaamme kaduilla. Hevoset ovat jaloja ja rakastettavia eläimiä, joita tavatessaan kellään ei ole huono fiilis.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.