Rauman taidemuseon eläkkeellä oleva intendentti Janne Koski palaa kotikaupunkiinsa Turkuun ja vieläpä samaan taloon, jossa isoisä Yrjö Koski piti vaatturiliikettä.
Turku. Sinne Janne Koski on ehtinyt jo kaivata takaisin.
– Aina kun olen käynyt Turussa, olen nuuhkinut kaupungin ilmaa ja atmosfääriä. Minusta on tuntunut siltä, että Turussa paistaa aina aurinko.
Pitkään pohdittuaan Rauman taidemuseon eläkkeellä oleva intendentti on puolisonsa Leilan kanssa päättänyt palata Turkuun. Rauman kotia on tyhjennetty jo jonkun aikaa, mutta varsinainen muuttopäivä on tällä viikolla.
– Tosi kiva muuttaa takaisin, vaikka muutossa on hirveä työ.
Synnyinkaupunki on aina synnyinkaupunki.
– Kiva asua isommassa kaupungissa. Nyt jo odottaa asettumista uuteen kotiin, vilkasta kahvilaelämää ja osallistumista erilaisiin kulttuuririentoihin.
Koski sanoo yli 30 vuoden Rauman vuosien jälkeen yhä olevansa hyvin turkulainen.
Tosin siitä luonnehdinnasta hän ei tunnista itseään, että turkulaiset olisivat epäluuloisia ja poroporvarillisia.
– Länsirannikolla asuvilla ihmisillä on melko samanlainen mentaliteetti. Sen huomasi kyllä, kun muutimme Raumalle.
Alku Raumalla oli mieleenpainuva. Jäätyään eläkkeelle intendentin työstään vuonna 2018 Koski muisteli Länsi-Suomessa muuttoaan Raumalle joiltain osin kulttuurishokiksi. Hän kuitenkin sanoo kaupungin muuttuneen edukseen paljon kuluneina vuosikymmeninä.
– Myös Turku, monet maisemat ja paikat, ovat muuttuneet.
Raumasta ja raumalaisista jäävät siis hyvät muistot. Kosken top-kolmosessa ovat veneen huoltajan paras apu eli Rauman Akku sekä intendentin hyvässä ruuassa pitäneet Osteria da Filippo ja luomupuoti Lumo. Ja Rauman torikatoksista Koski on aina pitänyt, ne ovat tuoneet ryhtiä torimiljööseen.
Rauman taidemuseon vaiheita hän on seurannut eläkkeelle jäätyään sivusilmällä.
– Erittäin hyvin siellä menee.
Turkuun paluuseen liittyy paljon nostalgiaa, myös siitä syystä, että Kosket muuttavat rautatieaseman liepeille Rauhankadulle 1920-luvun kerrostaloon, jossa Janne Koski vieraili usein jo lapsena.
– Isäni vanhemmat asuivat samassa talossa. Ukilla oli kotonaan vaatturiliike. Kun ukki teki töitä, verstaaseen ei missään tapauksessa saanut mennä.
Koskella on muistona lapsuudesta talon ovisyvennyksessä ollut kyltti. Isovanhemmat asuivat talon kolmannessa kerroksessa. Siihen asuntoon Kosket eivät kuitenkaan muuta.
Uusi koti on samassa talossa asuneen Kosken äidin entinen asunto.
Kosken pariskunnan pitää kiireisenä myös vaimon suvulta peritty maapaikka Rymättylässä. Siellä Koski on saanut perehtyä muun muassa traktorin käyttöön ja puutarhanhoitoon: tontilla on iso omenatarha ja paljon marjapensaita.
– Omenapuita on valtavasti. Tontti oli aika villiintyneessä tilassa ja siellä on ollut paljon töitä. Tilalla voin sanoa olevani tietojeni ja taitojeni äärirajoilla ja yli koko ajan, Janne Koski hymyilee.
Matkaveneensä pariskunta möi – sillä tehtiin aikanaan paljon merimatkoja – ja siirtyi pienempään.
Nyt käytössä on pieni purjevene Askeladden.
– Sellainen minulla oli jo nuorena, 14–15 -vuotiaana, se on hieno ja kiva vene. On ollut hauskaa palata takaisin purjehdusharrastuksen alkuaikoihin.
Perheen kesäpaikka sijaitsi Paraisilla.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.