”Jimi Hendrix”. Raumalainen Leo Hatamo ei epäröi hetkeäkään lausuessaan kaikkein suurimman kitaristi-idolinsa nimen. Juuri Hendrixin jalanjäljissä varhaisteini-ikäinen Leo päätti rakentaa itselleen oman kitaran erään harrastekirjan innoittamana.
– Olin siihen asti saanut räplätä vain kaverin kitaraa, mies kertoo.
Nikkaroinnista kiinnostunut isä auttoi nuorta miestä rakentamaan ensimmäisen oman kitaran, jonka talla kuitenkin meni väärään paikkaan, eikä soitinta saanut kunnolla vireeseen.
Niinpä se unohtui vuosikymmeniksi vintin nurkkaan.
– Kunnostin sen vasta omia viisikymppisiäni varten ja nyt se soi ihan mukavasti, Leo toteaa.
Seuraavan kitaran Leo osasi jo rakentaa niin, että tallakin tuli kiinnitettyä oikein.
– Tein kitaran yläasteen käsityötunneilla. Opettaja ei osannut minua neuvoa, joten etsin vinkkejä lehdistä.
Soitinten valmistus alkoi kiinnostaa yhä enemmän nuorta miestä, joka hakeutui vuonna 1990 Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen soitinrakennuslinjalle. Opinnot kestivät kolmisen vuotta ja sinä aikana Leo Hatamo rakensi muiden muassa viisikielisen kanteleen ja kolme sähkökitaraa sekä nylon-kielisen kitaran ja kaarevakantisen orkesterikitaran.
– Olin niin innoissani kaikesta oppimastani, että halusin jatkaa soitinten valmistusta Raumalle palattuanikin. Niin sitten menin kansalaisopistoon, jossa oli jo 1970-luvulta lähtien ollut viulunrakennuskursseja. Jo samana vuonna kurssin opettaja Heikki Rantanen pyysi minua melkein suoraan ”koulun penkiltä” kurssin opettajaksi, sillä hän halusi löytää jatkajan kurssille. Oman piirin sain vuonna 1995, ja siitä lähtien olen muutamaa välivuotta lukuunottamatta opettanut näihin päiviin saakka. Kurssillani käy edelleen muutamia samoja oppilaita, jotka aloittivat kanssani jo 1990-luvun puolivälissä, Leo hymyilee.
Leon soitinrakennuskurssilla oppilaat saavat tehdä, mitä haluavat. Kursseilla on syntynyt kitaroita, mandoliineja, ukuleleja, jouhikkoja, viuluja, selloja sähköbassoja ja clavisimbalum. Parhaillaan eräs kurssilainen rakentaa cembaloa.
Leo Hatamon mukaan soittimen pystyy rakentamaan vaikkei sitä osaisikaan soittaa, mutta ”jotain” soittamisesta pitäisi kuitenkin tietää.
Hän itse osaa soittaa monenlaisia kielisoittimia. Esimerkiksi kitaraa, dobroa, mandoliinia ja banjoa mies soittaa raumalaisessa Cactus-bändissä, jonka keikoille hän ottaa mukaansa aina itse valmistamansa soittimet.
– En oikein mielelläni myy näitä ulkopuolisille, hän toteaa ja viittaa kymmenien kitaroiden, mandoliinien ja muiden kielisoittimien kokoelmaansa. Vuosien saatossa hän on myynyt vain alle kymmenen soitinta.
Soittimen rakentamisessa mikään ei ole Leolle liian vaikeaa. Hänen mukaansa eniten työtä teettävät pintakäsittely ja otelaudan nauhojen kiinnittäminen.
Materiaalin soittimiinsa Leo hankkii paitsi Suomesta myös ulkomaisista verkkokaupoista.
– Esimerkiksi akustisten kitaroiden puutavaraa olen tilannut Espanjasta, mutta yhtälailla kitaran kopan voi valmistaa suomalaisesta puusta.
Leon valmistamien uniikkien soittimien joukossa on yksi todellinen taideteos: kotkakitara, jonka ”lankku” muistuttaa kotkan ruumista, otelauta linnun kaulaa ja varren pää kotkan päätä.
– Meillä oli Ikaalisissa koulussa suunnittelukurssi, jolloin hahmottelin kotkan muotoista ukulelea. Suunnittelutyö muhi noin 20 vuotta mielessäni, kunnes viimein päätin toteuttaa sen. Sitä varten osallistuin kansalaisopiston veistoskurssille ja veistin puusta kitaran rungon. Muuten olen varsin tyytyväinen lopputulokseen, mutta kitaran soundi ei ole riittävän monipuolinen. Olen miettinyt, että voisin tehdä toisen samanlaisen, mutta vielä paremman, Leo hymähtää.
Soittimen rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä, hätäisten hommaa se ei ole. Leo kertoo, että taitavalta rakentajalta yhden soittimen valmistamisessa kuluu noin pari viikkoa, jos sitä rakentaa joka päivä seitsemän tuntia kerrallaan.
Leolle tärkeintä soittimen rakentamisessa on saada siihen sellainen soundi, jota on lähdetty tavoittelemaankin. Sitten kun soitin on valmis, sen ääntä pystyy muuttamaan enää hyvin vähän.
Leo Hatamo kertoo tulevaisuudessa pyrkivänsä soittimissaan yhä kunnianhimoisempiin soundimaailmoihin.
– Alan tehdä astetta parempia soittimia, parhaat kitarat ovat vielä tulossa, hän vakuuttaa.
Tupluur: Varppa santta
Tällä kappaleella kuullaan Leo Hatamon valmistamien kielisoitinten soundeja:
Miten minusta tuli kansalaisopiston ope -sarjassa esittelemme eri alojen harrastajia, jotka ovat päätyneet opettajaksi Rauman kansalaisopistoon.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.