Hyvä tarkoitus voi muuttua vieraslajitalkoissa tahattomaksi tuhoksi alkuperäislajeja kohtaan. Tämä koskee esimerkiksi espanjansiruetanajahtia. Haitallisen vieraslajin lisäksi Suomessa elää nimittäin muitakin suurikokoisia etanalajeja, ja maallikko voi helposti mennä lajinmäärityksessä vikaan.
Etanoiden kohdalla pätee sama yleissääntö kuin esimerkiksi sienissä: kuvaan tai väriin ei voi yksinään luottaa.Tämä johtuu siitä, että samankin etanalajin yksilöiden välillä on joskus huimia värieroja.
Vaikka esimerkiksi espanjansiruetanan tyypillisin väri on punaruskea, voi vastaan tulla jopa mustia yksilöitä. Erot ovat suuria myös muiden lajien sisällä. Siksi huomio tulee kiinnittää muihin, väreistä riippumattomiin tuntomerkkeihin.
Suomessa elääuseampia siruetanalajeja. Niihin kuluu myös esimerkiksi aivan tavallinen metsäetana.
Jopa 14-15 -senttinen espanjansiruetana on kuitenkin niin paljon metsäetanaa suurempi, että käytännössä lajin voi sekoittaa lähinnä vain muihin yhtä suurikoisiin lajeihin.
Jos ei oteta huomioon hyvin harvinaisia siruetanalajeja, jäävät jäljelle vain siruetanoiden joukon ulkopuoliset lajit ukko- ja pantterietana.
Ukkoetana on huomattavasti harvnaisehkoa pantterietanaa yleisempi, mutta jälkimmäiselläkin on havaintojen perusteella Raumalla oma kanta.
Keskitymme siis kolmeen lajiin.
Lajinmääritys kannattaa aloittaa kiinnittämällä huomio etanan hengitysaukkoon. Se löytyy otuksen etuosassa sijaitsevan selkäkilven alareunasta oikealta puolelta. Jos aukko on edempänä kuin kilven puoliväli, kyseessä on siruetana.
Määrityksestä varmistuakseen kannattaa kiinnittää katse etanan selän takaosaan. Jos siinä ei ole selvästi näkyvää harjannetta, sekin on siruetanoiden tuntomerkki.
Mikäli etana esiintyy lisäksi joukoittain, alkaa määritys espanjansiruetanaksi olla varma.
Jäljelle jäävät näin ollen ukko- ja pantterietana.
Kumpikaan ei ole nykymääritelmän mukaan vieraslaji, joten ne kannattaa jättää rauhaan. Lajit eivät myöskään ole puutarhatuholaisia – raadonsyöjinä pikemminkin päinvastoin.
Pantterietana tosin saattaa käydä jopa maassa pesivien lintujen poikasten kimppuun, mutta toisaalta laji syö myös espanjansiruetanoita.
Ukko- ja pantterietanan erottaminen saattaa olla vaikeaa Jos kyseessä ovat lajien ”perustapaukset”, on ukkoetana yleensä mustanharmaa ja pitkittäisviiruinen.
Pantterietana puolestaan on nimensä mukaisesti kissapetomaisen pilkullinen. Yksivärisen yksilönkin kohdalla pilkkuja tai viiruja pitäisi löytyä ainakin selkäkilvestä, joka ukkoetanalla on lähes aina tasaisen värinen.
Kummankin lajin yksilöt liikuskelevat enimmäkseen yksin, eivätkä koskaan suurina joukkoina.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.