Täydentäviin hoitomuotoihin kuuluvasta vyöhyketerapiasta on olemassa myös ihmistä kokonaisvaltaisesti hoitava suunta, tunnevyöhyketerapia.
Siinä pyritään löytämään ihmisen elinkaaresta sellaisia tapahtumia, jotka saattavat nykyisyydessä aiheuttaa epämääräistä ahdistusta, masennusta ja jopa fyysistä kipua.
– Minkäänlaista terapiaa ei voi tehdä, ellei ota huomioon ihmistä kokonaisvaltaisesti, toteaa vyöhyketerapeutti ja tunnevyöhyketerapiaa (TVT) opiskeleva raumalainen Nina Marttinen Luontaishoitola Feeniksistä.
Helsingissä sijaitseva Kairon Instituutti on Suomessa ainoa paikka, josta valmistuu koulutettuja tunnevyöhyketerapeutteja.Aiemmin hoitomuodosta käytettiin nimitystä psykologinen vyöhyketerapia.
– Hakeuduin itse vyöhyketerapiahoitoon joskus 1990-luvun puolivälissä. Minua hoiti Riitta Wilén-Kaitila, joka tekee edelleen minun lisäkseni Raumalla näitä tunnevyöhyketerapiahoitoja. Koin, että vyöhyketerapiasta oli minulle selvästi hyötyä, joten ryhdyin itse opiskelemaan alaa, kertoo Marttinen.
Tunnevyöhyketerapia poikkeaa perinteisestä vyöhyketerapiasta siinä, että hoitokerran ensimmäinen tunti varataan pelkästään keskustelulle.
– Kaksituntinen hoito jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisen tunnin aikana haastattelen asiakasta, ja käymme yhdessä läpi hänen elämänkaartaan. Sieltä pyrin löytämään seikkoja, jotka ovat saattaneet jäädä käsittelemättöminä ihmisen alitajuntaan.
Nina Marttinen antaa esimerkin:
– Jos ihmisellä on vaikka ihottumaa, niin kysyn asiakkaalta, mitä hänen elämässään tapahtui juuri ennen oireiden ilmestymistä? Yhdessä pyrimme löytämään syyn vaivaan. Ihmiskeho antaa heikkoja viestejä, joita pyrin tulkitsemaan.
Marttisen mukaan myöhempinä terapiakäyntikertoina keskustellaan myös asiakkaan nykyisestä tilanteesta ja selvitetään, onko hänellä tarvetta jonkinlaiseen elämänmuutokseen.
Mikäli nykyhetkessä ei ole mitään erityistä, terapiassa nostetaan esille mahdolliset menneet kriisit tai merkittävät muutokset elämässä.
– Jopa lapsuudessa koettu trauma tai ikävä asia on saattanu jäädä tiedostamatta alitajuntaan. Tunnepuheella ja kehon hoitamisella saadaan herätettyä muisti, ja annetaan alitajunnalle keinoja ryhtyä työstämään asiaa.
Marttinen pitää tärkeänä tunnepuhetta, joka meidän kulttuurissamme voi olla vaikeasti toteutettavaa.
– Tunnepuhe on kuin yrittäisi puhua vierasta kieltä. Olen sanonut asiakkaille, että järki kannattaa jättää oven taakse, kun tulee tunnevyöhyketerapiaan. Eikä kyyneliltäkään aina voi välttyä näissä terapiatuokioissa.
Tunnevyöhyketerapiassa toinen tunti käytetään kehon hoitamiseen, mikä toimii ikään kuin täydentävänä hoitona terapialle.Modernissa vyöhyketerapiassa käsitellään korvat, kädet, niska- ja hartiaseutu, selkä, jalkaterät ja -pohjat sekä sääret.
Hoidon tehosteena käytetään korviin kiinnitettäviä pikkuruisia metallikuulia.
– Heijasteet ovat avainasemassa vyöhyketerapiassa, ja niitä löytyy juuri korvista, käsistä ja jalkapohjista. Jalkapohjia käsittelemällä hoidetaan muiden muassa aineenvaihduntahäiriöitä. Vauvat esimerkiksi reagoivat erittäin hyvin tähän hoitoon, ja sitä käytetäänkin paljon koliikkitapauksissa.
Marttinen muistuttaa, että tavallisen vyöhyketerapiahoidon aikana ei tarvitse keskustella, ellei asiakas sitä erityisesti halua.
Niin tavallisessa kuin tunnevyöhyketerapiassakin ihminen alkaa huomata itsessään muutoksia.
– Se voi olla fyysinen tunne, jossa jokin kipeä kehon kohta tai tukkeuma alkaa avautua. Tunnepuolella taas ihminen voi huomata, että hänen suhtautumisensa joihinkin asioihin on selvästi muuttunut, Nina Marttinen summaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.