Mitä löytyy Pohjanlahden Rantatien varrelta?

Uusi Rauma kertoi jokin aika sitten, mitä mahtavat olla ruskeat majakkakyltit kasitien varrella. Projektipäällikkö Mikael Lähteenmäki kertoi, että ne kuuluvat Pohjanlahden Rantatie -hankkeeseen. Kyseessä on Vehmaalta Tornioon menevä lähes 900 kilometriä pitkä vanha postitie, jota kehitetään nyt matkailutienä

– Ihan joka kohdassa reittiä ei pysty noudattamaan, kun matkan varrella on esimerkiksi yksityisteitä. Tiettyä metrimäärää ennen risteystä on kyltti, joka neuvoo reitille, sanoi Lähteenmäki.

Kehittämishankkeen tavoitteena on esimerkiksi parantaa Pohjanlahden maaseudun elinvoimaisuutta ja saada seudulle lisää matkailijoita.

Päätimme toimituksessa lähteä katsastamaan, mitä tien varrelta löytyy.

Vihreyttä riittää

Ari Anteroinen ajeli Raumalta Laitilaan:

Etelään ajettaessa ensimmäinen pätkä Pohjanlahden Rantatiestä löytyy jo Unajan kulttuurimaisemasta. Tuttu ABC:n nurkilta lähtevä tie ei sen sykähdyttävämpää tarjoa, sillä sitä on tullut ajettua kerran jos toisenkin. Toki täytyy myöntää, että Unajan nurkilla talot ovat hyvässä kunnossa ja siltakin on kuvauksellinen.

Tien päätyttyä ajelen Reilan risteyksestä takaisin kasitielle. Seuraava majakkamerkki komeilee vähän risteyksen jälkeen oikealla. Ennen Vermuntilan ja Lahdenvainion tienhaaraa opaste näyttää vasemmalle. Kauan ei tarvitse ajella, kunnes taas käännytään. Nyt oikealle ja Pekomäentielle.

Soratien varrelta löytyy muun muassa autiotalo, mutta myös uudempaa ja parempaa taloa löytyy. Jopa vielä hieman keskeneräinen uudisrakennuskin tulee vastaan. Silmään pistää myös eräällä pihalla oleva lampi ja suihkulähde.

Yritystoimintaakin Vermuntilan Pekomäessä on, esimerkiksi Satawoodin mökkejä ja ei niin silmiä hivelevä peltihalli jäävät oikealle kädelle. Kermanvärinen kissakin löntystelee mökkien edustalla.

Mutkan kautta Laitilaan

Saavun uudelleen kasitielle ja kaksikielinen kyltti toteaa taas: Rantatie / Strandvägen. Tulen Pyhärannan ja samalla Varsinais-Suomen puolelle. Kohta koukataan jälleen oikealle risteyksestä, jossa lukee Soukainen. Tällä kertaa saa huristella asvaltilla. Ja hups! Kohta sitä ollaankin jo Laitilan puolella.

Soukaistentie tarjoaa vihreyttä kerrakseen metsineen ja peltoineen. Ohi vilahtaa myös kyltti, jossa lukee Saarela. Tuskin tienpäästä kuitenkaan jääkiekkoilijoita löytyy?

Pari mopotyttöäkin ajelee vastaan, muutoin iltapäiväliikenne on verkkaista. Matka jatkuu kylään, jossa on asuintalojen lisäksi lukuisia kasvihuoneita ja jokunen yritys. Sen sijaan Kodisjoen ja Vaimaron risteyksessä on tyhjillään jo hieman rapautunut liiketila. Vastapäätä löytyy bussipysäkkikatos, joka näköjään tekee tietotoimiston virkaa. Siihen on kiinnitetty juliste jos toinenkin.

Soukaistentie muuttuu Kaukolantieksi ja levenee. Reunaan ilmestyy pyörätie. Jossain kaupitellaan mansikkaa.

Laitilan keskusta lähenee ja ohitan Raittisen bussihallin ja Kaukolankodin. Sitten taivaanrantaan piirtyy Laitilan kirkontorni. Ollaan taas sivistyksen parissa! Yllättäen seuraava majakkamerkki opastaa kääntymään vasempaan ja ajamaan läpi Laitilan keskustan. Näin tehdään ja tiehän vie tielle 43 ja ei kun oikealle.

Reitti jatkuisi vielä kohti Uuttakaupunkia, kunnes noin kymmenen kilometriä ennen Ämpärporia käännyttäisiin vasemmalle ja Vehmaata kohti. Ukin tie on kuitenkin tuttu ja Vehmaalle saakka ei aika tällä kertaa riitä, joten käännyn kasitielle ja huristelen kohti Raumaa.

Ja sitten kohti pohjoista

Seuraavaksi lähdetään Anna Riutta-Salon kyydissä Nakkilaan:

Kun lähden ajelemaan Susivuoresta kasitietä pitkin Porin suuntaan, Äyhön tienhaarassa seisoa tönöttää ensimmäinen ruskea majakkakyltti. Ensimmäinen käännös tapahtuu Olkiluodon risteyksessä, josta siirryn ajelemaan Olkiluodontielle ja käännyn kohta Koivuniementielle. Sen jälkeen kyltit loppuvat hetkeksi kokonaan. Itselleni reitti on tuttu: sitä on tullut useammankin kerran körröteltyä Koivuniemen ja Linnamaan läpi Eurajoen keskustaan, mutta tottumaton Eurajoen-kävijä saattaa kyllä reitillä eksyä. Majakkakylttejä voisi olla matkan varrella enemmän. Suuria elämyksiä reitti ei tähän mennessä tarjoa: yksi kaunis silta, paljon peltoa ja yksi käpytikka, siinä meikäläisen saldo.

Linnamaantien loppupäässä lienee reitinpätkän suurin nähtävyys: Vuojoen kartano. Linnamaalta reitti palaa kasitielle ja siitä heti Eurajoen keskustaan. Reitti kulkee keskustan läpi, joten katseltavaa riittää hetkeksi: muutamia kauppoja, kouluja ja ihmisvilinää. Ruskea mutta kauniskin Eurajoki liplattaa vieressä, kun ajelen Kirkkotietä pitkin kohti Irjannetta.

Maalaismaisemaa parhaimmillaan

Irjanteen kirkonmäki on upea, sitä ei käy kieltäminen. Harmittelen, ettei reitti koukkaa Faltunkosken kautta – siinä olisi Pohjanlahden Rantatien kulkijoille katseltavaa kerrakseen. Toisaalta, jos auton jättää parkkiin kirkon eteen ja taittaa pienen matkan jalkaisin, päätyy suoraan sillalle.

Jatkan kuitenkin matkaani seuraavaa majakkakylttiä noudattaen kohti Nakkilaa. Pieni mutta tiivis Huhdan kylä Irjanteen jälkeen on maalaismaisemaa parhaimmillaan: on lampaita, on heiniä seipäillä – mutta sitten on se pörisevä pyörätietyömaa! Ei ihan paras hetki madella maisemia katsomassa, totean.

Huhdalta jatkan Paneliantietä eteenpäin. Peltoa, metsää, metsää ja peltoa. Siinäpä se. Maisema ei juurikaan muutu, kun koukkaan Nakkilaa kohti. Nakkilantien maisemat ovat ehdottomasti reittini tylsimmät: ei kerrassaan yhtään mitään katseltavaa ennen Pyssykankaan vanhan talouskaupan liepeitä. Onneksi autossa on toimiva radio, muuten tulisi kyllä tylsää.

Vihdoin pääsen määränpäähäni Nakkilaan. Huh! Vihdoinkin jotain muuta kuin peltoa ja metsää. Majakkakyltti näyttää vähän ennen liikenneympyrää, että poistuhan ympyrän kolmannesta liittymästä. No, poistutaan nyt sitten, vaikken aikonutkaan jatkaa pidemmälle. Ajan läpi Nakkilan keskustan (Nakkilan oma ”Töyssy-Lahtinen” on muuten ollut maltillineni: hidasteet ovat onnettoman pieniä) ja ihmettelen, missä seuraava kyltti oikein viipyy. Kun sitä ei näy eikä kuulu, päätän tehdä uukkarin. Reitti olisi kartan mukaan jatkunut Ulvilan kautta Poriin, mutta maaseutumatkailu riittää tältä erää. Palaan samaa reittiä takaisin.