Haastateltavat puhuvat toisinaan huoneentauluistaan. Yleensä silloin tarkoitetaan jotain teemaa, mottoa tai muutamaa fiksun tuntuista lausetta.
Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa. Tee toiselle mitä toivoisit toisen tekevän sinulle. When going gets tough, the tough get going. Ja niin edelleen, näitähän piisaa.
Katselin töissä ympärilleni ja havaitsin, ettei meikäläisellä ole lainkaan huoneentaulua.
Tuohon ikkunan viereen kerran kiinnittämäni firman arvot putosivat lattialle, kun teippi menetti pitovoimansa. Annoin olla, kun totesin muistavani ne muutenkin.
Siis ”asiakaslähtöisyys, tuloksellisuus, jatkuva oppiminen, avoimuus ja positiivinen asenne”. Eivät kovin omaperäisiä siis, mutta niillä on pärjätty.
Juha Riihijärven juliste kulki monessa työpisteen muutossa aina uuteen paikkaan. Alkuvuodesta 1996 painetussa julisteessa lukee isolla Dominator, ja yläkulmassa on Lukon ensimmäinen kettu-logo.
Tuolla kaudella Riihijärvi voitti SM-liigan pistepörssin ensimmäisenä lukkolaisena, ja raumalaisjoukkue voitti ensimmäisen SM-mitalinsa 17 vuoteen.
Mukava lisä tuossa julistekuvassa: Lukon sukissa oli silloin Uuden Rauman mainokset. Se oli pienelle kaupunkilehdelle ison tuntuinen asia.
Tuo kettu, joka ilmestyi Lukon pelipaitoihin seuraavana syksynä, oli muuten selvästi sukua arizonalaiselle jokirotalle, mutta se on toinen juttu se.
Päätin korjata puutteen. Toin kotoa töihin taulun, jonka ystäväni Tom Osmonen teki. Alakulmasta lunttaan, että näköjään vuonna 1993, kun olimme työkavereita kaupunkilehdessä.
Tompan grafiikassa kotikaupunkimme on säilötty pulloon. Vanhaa Raumaa, kirkko, raatihuone sekä tietysti merta ja purjepaatteja.
Ja sitten se oivallus: korkki irti ja pullon suusta roikkumassa köysitikkaat.
Kelpaa huoneentauluksi, tuumasin. Itse asiassa oikein hyvin, kun hetken fundeerasin.
Kaupunkilehden toimittajan on hyvä aina välillä arvioida oman tiimin tekemistä myös taiteilija Osmosen näkökulmasta.
Raumalainen on Rauman seudun lehti, jossa kaikkiin juttuihin haetaan paikallista vinkkeliä tai linkkiä. Tulemmeko joskus hyvää tarkoittaen vahvistaneeksi nurkkakuntaisuuden tai peräti pysähtyneisyyden henkeä?
Onko taulussa joku päässyt karkuun ahdasmielisestä pikkukaupungista?
Näyttäisikö vaikealta rastilta, jos joku tullista tunkeva maakrapu haluaisi päästä sisään?
Raum o ain Raum, mutta muut menevät eteenpäin. Niin tapaa porilainen kaverini piikitellä. Sellaista sparrausta tarvitsemme.Perinteitä on syytä vaalia, mutta samalla tulee kehittää ja investoida uuteen – sekä päivittää ajatuksia ja asenteita.
Vieläkö sinun huoneentaulusi viestii ajankohtaista sanomaa?
PS. Jos taulu tuntuu jotenkin tutulta, niin selitys saattaa olla tämä: samaa kuva-aihetta käytettiin hieman tuunattuna myöhemmin Hannu Heinon kirjan Turhambäeväst äkseeramist kannessa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.