Mitaleita kaulaan ja kalaa pannulle – raumalainen Jemmi Levonen on Pohjoismaiden paras sukelluskalastaja

Jemmi Levosen mukaan sukelluskalastuskilpailuissa alimittaisia kaloja ei lasketa lainkaan, ja kilpailijoille määrätään etukäteen, montako kalaa saa pyytää. Esimerkiksi Vaasan PM-kisoissa haukia sai pyytää päivässä kaksi kappaletta. Kisoissa pyydetyt kalat jaetaan joko katsojille tai annetaan syötiksi. Kuva: Jukka Levonen

Ollaan hiljaa, niin saadaan kalaa -sanonta saa sukelluskalastuksessa aivan uudet mittasuhteet.

Lajin naisten Pohjoismaiden ja Suomen mestari Jemmi Levonen, 22, kertoo, että etenkin ahventen kanssa kärsivällisyys on hyve.

Parvessa viihtyvät kalat alkavat tottua pohjassa kelluttelevaan sukeltajaan vasta yli puolen minuutin jälkeen, joten kalojen väijyminen kysyy suurta happikapasiteettia.

– Ennen pystyin olemaan pohjassa minuutin, mutta nyt en ole ehtinyt treenata, joten se on lähellä 40:tä sekuntia. Minuutin pitäisi olla, että ahvenia saisi. Onneksi nyt löysin Vaasassa hyvän paikan, jossa sai pinnastakin kaloja ammuttua, kahdeksan ahventa ja yhden hauen PM- ja SM-kisoissa saalistanut Levonen kertoo.

Jos kalastaminen vesistön pohjassa henkeä pidätellen ei kuulosta vielä vaikealta, niin usein suomalaisissa vesistöissä näkyvyys on niin heikkoa, että kädessä olevan harppuunankin suuntaa joutuu osittain arvuuttelemaan.

Vaasan merialueella vedet ovat Suomen oloihin poikkeuksellisen kirkkaat, ja kalat näkee jopa neljän metrin päähän.

– Muutaman kerran olen kiljaissut, kun suuri lahna on uinut yhtäkkiä päin naamaa. Pitää vain olla valppaana ja tutkia ylös, alas ja sivuille.

Tosin kovin pitkälle ei Levosen mukaan tarvitse nähdäkään, sillä paras ampumaetäisyys on vain puoli metriä.

– Harppuunan naru riittää kyllä neljään metriin, mutta voima heikkenee niin paljon. Puolessa metrissäkin pitää osua tarkkaan, että keihäs lävistää kalan.

Levosta ovat aina kiinnostaneet kaikki vedessä kisattavat lajit. Hän on sukelluskalastuksen lisäksi harrastanut uppopalloa sekä vesikiekkoa Uudessa-Seelannissa vaihto-opiskeluvuonnaan.

– Isän sukelluskalastusta olin aina ihaillut, ja halusin tietenkin itsekin kokeilla, miten sitä kalaa tulee.

– Aluksi olin todella huono ampuja, mutta siinä olen kehittynyt.

Levosten perheessä pakkanen onkin aina pullollaan kalaa, sillä myös Jemmin isä Jukka on kisannut lajissa menestyksekkäästi.

Vaasassa Jukka Levonen oli yhdessä Tero Vaaran ja Pertti Laakson kanssa uusimassa RaumanMeren Sukelluskerhon joukkuehopeaa.

– Se on hieno tapa kalastaa, sillä siinä näkee mistä kala on tullut. Kalankäsittelyssä kaipaan vielä välillä isän apua, mutta ahvenpihvit on bravuurini, Jemmi Levonen sanoo.

Pohjoismaiden mestaruus olisi avannut Levoselle paikan myös naisten EM-kisoihin.

Sinne Porvoossa opiskeleva raumalainen ei aio kuitenkaan lähteä, sillä hän koki kaipaavansa lajissa vielä lisää kehitystä.

– En ole siinä kunnossa, että voisin sukeltaa vähintään kolmeen metriin ja pysyä siellä minuutin verran tai vähän yli. Ehkä parin vuoden päästä onnistun.

Kahdeksan vuotta lajia harrastanut raumalainen tähtää tulevaisuudessa EM-kisojen lisäksi siihen, että hän jättäisi lajissa mahdollisimman monta miestä taakseen.

Perheen sisäinen kisailu on myös vielä ratkaisematta.

– Ehkä isä veisi vielä. Se on myös aina tuurista kiinni, että löytääkö sen kalan vai ei.