SPR:n Veripalvelun vastaava hoitaja Marjo Nikkilä pisti kanyylin Ravo Sarmetin käsivarteen. Viime perjantain verenluovutuskerta oli Sarmetille jo 150:s.
Ravo Sarmet näyttää hopeista plakaattia, johon on kaiverrettu hänen nimensä ja päivämäärä 27.12.2013. Tuolloin, kymmenen vuotta sitten Suomen Punainen Risti halusi kiittää Sarmetia, joka oli käynyt luovuttamassa verta tasan sata kertaa.
Viime perjantaina hänellä oli jälleen syytä juhlaan, sillä luovutuskertoja tuli täyteen nyt 150.
Kahdesti kuukaudessa Raumalla vierailevan SPR:n Veripalvelun verenluovutustilaisuudet ovat tulleet Sarmetille tutuiksi.
Ensimmäisen kerran hän luovutti verta jo vuonna 1988. Silloin Raumalla toimi vielä kiinteä verenluovutuspaikka sairaalanmäellä.
– Pikku hiljaa vakituiset luovutuspaikat ovat vähentyneet, mutta se ei haittaa ollenkaan. Tällaiset säännölliset verenluovutustilaisuudet toimivat oikein hyvin ja näihin on helppo osallistua, Sarmet toteaa.
Hän on pyrkinyt luovuttamaan verta, suositusten mukaisesti, 3–4 kertaa vuodessa. Tahti on sopiva, sillä luovutuskertojen välissä pitää miehillä olla 60 vuorokautta, naisilla 90.
SPR muisti Sarmetia hopeisella plakaatilla, kun hän oli luovuttanut verta sadannen kerran.
Viime vuonna Sarmet luovutti verta peräti kuusi kertaa.
– Hyödynsin silloin Porin, Euran ja Eurajoenkin verenluovutustilaisuudet, hän kertoo hymyillen.
Parasta verenluovutuksessa on Sarmetin mukaan tieto siitä, että toiminnallaan hän voi auttaa muita. Kaupan päälle tulee vielä hyvä mieli ja olo.
– Kuulun harvinaiseen B- -veriryhmään, jota Suomessa esiintyy vain kahdella prosentilla kansalaisista. On hienoa, jos pystyn auttamaan myös harvinaisemman veriryhmän ihmisiä.
Ihmisten lisäksi Sarmet toimii myös koko Suomen hyväksi. Virosta vuonna 1983 äitinsä kanssa Raumalle muuttaneena hän tietää, minkälaista on asua miehitetyssä maassa.
– Lapsuusaikani kului Neuvosto-Virossa. Koen, että minulle annettiin uusi mahdollisuus, kun muutimme itsenäiseen Suomeen. Suoritin varusmiespalvelukseni Turussa 1993, ja nykyään harrastan vapaaehtoista maanpuolustustyötä, sillä haluan tehdä työtä Suomen kokonaisturvallisuuden eteen, Rauman reserviupseerikerhossa vuodesta 1994 jäsenenä ollut reservin majuri toteaa.
Sarmetin laaja työ vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa on saanut myös tunnustusta Suomen Leijonan ja Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkkien muodossa.
Nykyään Sarmet toimii Rauman reserviupseerikerhon sihteerinä sekä kerhomestarina.
– Olen perustanut myös niin sanotun ”veriryhmän”, jonka jäseniksi kaikki reservissä olevat upseerit voivat liittyä. Kaikkiaan kerhossamme on yli 200 jäsentä, joten potentiaalisia luovuttajia olisi enemmänkin.
Suomesta on tullut Ravo Sarmetille kotimaa ja Raumasta kotikaupunki.
Lukuun ottamatta opiskeluvuosia Turussa, Sarmet on asunut Raumalla koko ajan. Täältä hän löysi vaimonsa Marjon sekä työpaikan sellutehtaalta, jossa hän on työskennellyt jo 28 vuotta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.