Mummojen virkkuu uudelle tasolle – Katri Peltosen ura käsityöläisenä "lähti laukalle"

Nykyään kädentaitoja arvostetaan Katri Peltosen mukaan suuresti, ja etenkin neulominen on huippusuosittua. Hänen oma tekniikkansa on virkkaaminen. Juuri nyt työn alla on tilaustyö, virkattu päiväpeitto. Kuva: Juha Sinisalo

Raumalaisen Katri Peltosen ura käsityöläisenä on kovassa nosteessa. Virkkausta tekniikkanaan käyttävä Peltonen on juuri vienyt tuotteitaan Paimion parantolaan. Alvar Aallon suunnittelemaan rakennukseen avataan keväällä myymälä.

Sinne häntä pyydettiin. Samoin pyysi valokuvaaja, galleristi Katja Hagelstam Lokal Galleryynsä Helsinkiin. Nykytaiteen galleria ja myymälä myy suomalaisten suunnittelijoiden ja käsityöläisten tuotteita.

Aluksi Peltonen toimitti tuotteitaan galleriaan, nyt hän suunnittelee omaa tuotetta Lokalin mallistoon yhdessä Hagelstamin kanssa. Yhteistyö on ollut Peltoselle iso juttu ja poikinut paljon hyvää.

– Hänen (Hagelstamin) kanssaan on myös ollut ilo työskennellä ja olenkin kokenut hänet mentorikseni.

Lokal-yhteistyön jälkeen toiminta on Peltosen mukaan ”lähtenyt laukalle”. Hänen tuotteitaan on myynnissä jo kymmenessä sisustusliikkeessä eri puolilla Suomea.

Juuri sisustusliikkeet ovat olleet tähtäimessä alusta lähtien.

– Teen tuotteita arkeen käyttöä varten ja minulla on aina ollut tekemisessäni sisustuksellinen näkökulma.

Toiminta on muutaman viime vuoden aikana edennyt niin nopsasti, ettei Peltonen ole ehtinyt tekemään nettisivuja ja avaamaan verkkokauppaa. Pääasiallinen markkinointikanava onkin sosiaalinen media.

Nykyään kädentaitoja Peltosen mukaan arvostetaan suuresti, ja etenkin neulominen on huippusuosittua, virkkaaminen ei niinkään.

Peltonen sanoo tuoneensa ”mummojen virkkauksen” 2000-luvulle. Tekniikka tarjoaa mielikuvitukselle paljon tilaa ja hänen tavoitteenaan onkin kehittää uutta koko ajan.

– Virkkaamalla voi tehdä ihan mitä vaan.

Omalla nimellä kulkevaan tuoteperheeseen kuuluu kolmisenkymmentä erilaista, ekologista, luonnonmateriaaleista virkattua arjen käyttöesinettä – pannunalusia, saippuapusseja, pesukintaita, keittiöliinoja.

Tänä keväänä Peltonen teetti pienen erän suunnittelemiaan pyyheliinoja hämeenlinnalaisella pienkutomolla. Tuotevalikoimaan kuuluvat myös biohajoavat saippuat, jotka hän myös teettää.

– Tuoteperhe on kasvanut ja kehittynyt pala palalta.

Kaikki virkatut tuotteet hän suunnittelee ja tekee itse.

– Mietin ja kokeilen.

Peltonen suhtautui alkuun tuotteisiinsa vähättelevästi, mutta sai itsevarmuutta, kun ihmiset alkoivat kysellä, voisiko niitä ostaa jostain tai voisiko häneltä tilata tuotteita.

Hän myöntää olevansa itsensä pahin kriitikko ja nostavansa riman korkealle.

– Olen monesti purkanut ja tehnyt uudelleen ja pessyt tuotteita varmistaakseni, että ne oikeasti kestävät käyttöä. Olen aika tarkka siitä, mitä päästän käsistäni.

Kuka olisi uskonut tytöstä, joka yläkoulussa sai jälki-istuntoa siitä, että äiti oli tehnyt toisen tehtävänä olleesta villasukasta.

– Se oli täydellinen. Omani oli tiukka ruttu.

Tuolloin Katri vannoi itselleen, ettei koskaan enää tekisi käsitöitä.

– Jälki-istunto oli tunnolliselle oppilaalle hirveä asia.

Käsityöt hän löysi uudelleen vasta aikuisena valmistuttuaan sosionomiksi ja aloitettuaan Eurajoen kunnalla työn kehitysvammaisten päivätoiminnan ohjaajana.

– Jotta olisi osannut ohjata, piti ensin opetella itse.

Siitä se lähti. Nykyään käsityöt ovat Peltosen toinen ammatti ja haaveissa on, että ne voisivat joskus olla jopa päätoimista tekemistä.

Omassa käsityöläisyydessään hän pitää tärkeänä yhteistyötä Vanhan Rauman kauppiaiden kanssa: tuotteita on myynnissä paikallisissa yrityksissä.

Liinojen ja pesukintaiden nahkaiset kiinnityslenkit hän tilaa suutarilta ja pyrkii ostamaan lankoja paikallisesta käsityömyymälästä.

Käsitöiden tekemisellä on Peltoselle suuri merkitys myös oman hyvinvoinnin kannalta. Työ vammaispalveluissa on vaihtunut asiantuntijatehtäviin, jotka muodostuvat pitkälti tapaamisista ja puhelinkeskusteluista.

– Käsitöiden tekeminen tasapainottaa päiväni, se on oma tilani, jossa voin rauhoittua. Minulle on myös tärkeää saada purkaa innostustani ja luovuuttani etenkin sen jälkeen kun työnkuvani vammaispalveluissa muuttui.

Niinpä Peltonen nousee aina ylös viimeistään kukonlaulun aikaan tekemään jotain virkkuutyötä.

– Minulla onkin kaksi työpäivää. En katso telkkaria, ja aina kun on aikaa, virkkaan. Istun alas ja kaikki muu unohtuu.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.