Nosturista alas ja nikkaroimaan – "nosturiserkusten" luovuus kukkii kotiverstaalla

Serkkumiehet Pekka (vas.) ja Mikael Rintala työskentelevät satamassa nosturinkuljettajina. Miehiä yhdistää samanlainen intohimo käsillä tekemiseen. Toinen on valinnut päämateriaalikseen puun, toinen metallin. Kuva: Jyrki Saarni

Sama työ ja samanlainen intohimo käsillä tekemiseen yhdistävät euralaisia serkuksia Mikael ja Pekka Rintalaa.

Miesten työpaikka löytyy Rauman satamasta, jossa he toimivat nosturinkuljettajina Rauma CraneService Oy:ssä.

Serkuksista Pekka tuli Rauman satamaan töihin vuonna 2004, Mikael aloitti pari vuotta myöhemmin, mutta vuosia hänellekin ”kraanakuskina” on kerääntynyt jo toistakymmentä.

– Minusta piti alkujaan tulla metallimies, sillä 1990-luvun puolivälissä kouluttauduin oppisopimuksella metallialalle. Valmistuttuani taoin jonkun aikaa hevosenkenkänauloja, kunnes menin Forssaan nosturikurssille, Mikael Rintala hymyilee.

Onko tässä kesän komein grilli? Mikael Rintala valmisti työkaverilleen upean viikinkigrillin osittain kierrätysmateriaalista. ”Harald The Grilli” on pientä viimeistelyä, kuten jalkoja, vaille valmis. Kuva: Mikael Rintala

Ennen satamaan siirtymistä Pekka ja Mikael työskentelivät isiensä yhteisessä yrityksessä, jossa töitä tehtiin muun muassa ajoneuvonostureilla.

– Sataman nostureita varten meidän täytyi hankkia erillinen satamapätevyys.

Rauman satamassa Rintalan serkuksilla on nyt kymmenkunta erilaista nosturia operoitavanaan.

– Korkeimman eli konttinosturin ohjaamo on 42 metrin korkeudessa, matalimmassa nosturissa istutaan kymmenessä metrissä, Pekka selvittää.

Pekka Rintala on valmistanut muiden muassa vanerisia puukoreja, joita hän myy verkkokaupassaan.

Molemmat miehet ovat olleet aina kiinnostuneita käsillä tekemisestä. Se, miten Mikael löysi metallin ja Pekka puun, on heidän mukaansa ”sattumaa”.

– Minä asun Mannilan puskissa, jossa ei niin kauheasti aktiviteetteja löydy. Jotain piti keksiä, ja niin innostuin nikkaroimisesta, Pekka hymähtää.

– Minulle metallin työstäminen on ajanvietettä ja mukava harrastus, jota voi tehdä omassa metallipajassa eli autotallissa, Mikael jatkaa.

Myös Pekan autotallista on muodostunut vuosien kuluessa puutyöverstas laitteineen ja työkaluineen.

Kumpikin serkuksista on perustanut oman toiminimen ja Pekka vielä sen lisäksi verkkokaupan, VTStoren, joka myy hänen yrityksensä Mannilan Vanerituotteen tuotteita.

– Minä en ole mainostanut metallitöitäni missään Facebookia lukuun ottamatta. Puskaradio on toiminut hyvin, Mikael paljastaa.

Asiakkaan toimittaman kuvan mukaan piirretty ja valmistettu tuuliviiri on kiva mökkituliainen.

Hän kertoo tekevänsä metallitöitä hetken mielijohteesta, ”aina, kun näen jotain hienoa”. Viime vuosina hän on päässyt tekemään yhä enemmän tilaustöitä.

– Eniten minulta ostetaan takkasettejä ja tuuliviirejä, joihin sabloonat piirtää avovaimoni. Olen tehnyt useita tuuliviirejä esimerkiksi asiakkaan valokuvan perusteella. Koirat ja muut elukat on tullut ikuistettua viireiksi.
Mikael hyödyntää mielellään tuotteissaan romumetallia, kuten tynnyreitä ja erilaisten ajoneuvojen vanhoja vanteita, joista taitava metallimies loihtii pihagrillejä ja muita tulisijoja.

Mikael Rintala on valmistanut myös rauta-aitaelementtejä.

Viimeisin tilaustyö on upea viikinkiaiheinen pihagrilli, joka on jalkojen asennusta vaille valmis.

Serkkumies Pekka löytää ideat puutuotteisiinsa muun muassa netistä.

– Pinterest on aika hyvä sivusto. En tee varsinaisesti mitään omaa designia, mutta tietenkin kaikissa tuotteissani on minun kädenjälkeni.

Pekka Rintalan valmistama lyhty.

Esimerkiksi lyhtyjä, puukoreja ja pullotelineitä valmistuu sitä mukaa, kun tilauksia satelee. Valmiista tuotteista hänellä on pieni varasto.

– Asiakkaan toivomuksesta voin nimikoida tai kuvioida tuotteet, sillä olen hankkinut sitä varten laserlaitteen. Teemme Mikaelin kanssa myös yhteistyötä, eli pystyn laseroimaan tekstejä ja kuvioita hänen metallituotteisiinsa.

Verkkokaupan lisäksi Pekka on käynyt kesäisin myymässä tuotteitaan suositulla Mannilan iltatorilla sekä erilaisissa myyjäisissä.

Grillien materiaaliksi kelpaavat vaikka tynnyri ja vanne.

Käsillä tekeminen on Rintalan serkuksille henkireikä ja vastapainoa raskaalle ja vaativalle työnteolle, sillä miesten mukaan ”nosturin hytissä ei ihmeemmin pääse toteuttamaan itseään”.

Kumpikin on sitä mieltä, että metalli- ja puutöiden tekeminen on bisneksenä ”aika huono”.

– Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta minulle on tärkeää, että teen työtä, josta jää joku jälki, Mikael Rintala pohtii.

– Niin ja jos jonkun tuotteen saa kaupaksi, niin voi ajatella, että joku muu maksaa osan harrastuksestani, Pekka Rintala nauraa.

Pekka Rintalan viinipullokoreja.