Oletko kiinnostunut jatkamaan Feran pelinjohtajana, Arto Felin? – valmentaja vastasi kysymyspatteriin ja korosti, että Raumalle ei ole tulevaisuudessa tarjolla pikalippua mitalipeleihin

Arto Felin ei ollut ajatellut valmentaa tänä kesänä ollenkaan, mutta nousikin yllättäen Feran pelinjohtajaksi. Felin haluaa vetää happea ennen kuin miettii, onko enää käytettävissä Feran valmennuksessa. Kuva: Elmeri Elo/AOP

Feran kausi Superpesiksessä päättyi sunnuntaina, kun runkosarjan voittanut Jyväskylän Kirittäret voitti kotiutuslyöntikisaan venyneen toisen puolivälierän ja koko sarjan voitoin 2–0. Mitkä ovat tunnelmat nyt, Feran pelinjohtaja Arto Felin?

”Kaikissa ennakkoveikkauksissahan meitä veikattiin ulos playoffeista, joten siinä mielessä lämmittää, että pystyttiin paikka siellä kairaamaan. Pettymys painaa kuitenkin siinä mielessä, että vaikka lähtökohta ei meitä mairitellut tuossa playoffsarjassa, niin päästiin viimeisessä pelissä aika lähelle voittoa. Aina kun kausi loppuu, niin jää sellainen tyhjä olo. Tuossa ollaan kuitenkin kauden aikana joukkueen kesken niin tiiviisti päivittäin, että hetki täytyy nyt sulatella. Voi olla, että helpottaa tätä sopeutumista, kun pääsee kuitenkin painamaan yrittäjänä töitä.”

Fera sijoittui runkosarjassa kahdeksanneksi. Seitsemästä voitosta kuusi tuli sarjan häntäpään Mynämäestä ja Lappeenrannasta, kertaalleen sarjanelonen Virkiä kaatui Lapualla. Olisiko teillä ollut rahkeita sarjataulukossa korkeammalle?

”Näen, että olisi ollut. Näyttää huonolta, että voitot ovat tulleet kahden joukkueen kustannuksella, mutta paikallislohkohomma teki sarjaohjelman haasteelliseksi. Emme päässeet esimerkiksi pelaamaan sarjanousijoita Joensuuta ja Siilinjärveä vastaan kertaakaan. Päävastustajiamme Kempelettä, Seinäjokea ja Hyvinkäätä vastaan emme saaneet tarpeeksi irti. Korpeaa esimerkiksi edelleen, miten meiltä ryöstettiin voitto kotipelistä Seinäjokea vastaan. Ottamalla niistä peleistä enemmän voittoja olisimme voineet olla pari sijaa ylempänä, mutta pudotuspelien valintasysteemin takia sijoituksella ei todennäköisesti ollut nyt hirveästi väliä. Ja kärkikolmikko (Kirittäret, Porin Pesäkarhut, Manse PP) oli tänä vuonna kyllä kivenkova.”

Missä onnistuitte tällä kaudella?

”Saimme kaikennäköisten kommellusten jälkeen nousujohteisuutta aikaiseksi todella nuorella materiaalilla. Lähtökohtahan oli äärimmäisen vaikea kaikkien vaihdosten ja koronan jälkeen. Saimme tämän valmennuksen kanssa olla vain kaksi viikkoa joukkueen kanssa ennen korona-aikaa ja lähdimme suoraan sanoen tosi raakileena sarjaan. Pystyimme kehittämään nuoria pelaajia ja tuomaan heille pääomaa. 16–17-vuotiaat tytöt taistelivat yhtäkkiä tasapäisesti Jyväskylän kanssa, jossa on puoli joukkuetta Itä–Länsi-pelaajia. Fysiikkapuoli on ollut meillä hyvässä hallussa, Tarvaisen Arto ja Vuorion Piia ovat tehneet hyvää työtä.”

Mitä olisitte voineet tehdä paremmin?

”Itsestä tuntuu, että kaikki mahdollinen yritettiin tehdä. Kevään korona-aika oli sekavaa ja meni omatoimiseksi, ehkä silloin maaliskuussa olisi voinut tehdä jotain. Kesän aikana aika pitkään pyrin antamaan aikaa pelaajille ja pitämään saman kokoonpanon. Iso käännekohta oli Lapua-vieraspeli. Olimme palaveeranneet synkkien pelien jälkeen todella paljon ja mennet niissä palavereissa todella syvälle. Siinä vaiheessa rupesimme muljaamaan kokoonpanoa ja tuomaan rosteriin vahvemmin uusia pelaajia. Siitä alkoi mun mielestä parempi aika. Ailahtelevaahan tuo silti oli. Sekin on ihan inhimmillistä, etteivät kaikki pystyneet olemaan joka kerta terävimmillään, kun 3–4 B-ikäistä pelaajaa pelasi koko ajan 5–6 peliä viikossa.”

Ketkä olivat mielestäsi Feran suurimmat onnistujat tällä kaudella?

”Ilona Hakoniemihän oli meillä hienosti loppukauden ilmiö. Muutenkin nuoret Jasmin Andreasen, Julia Ruoho ja Fanny Lahtinen pystyivät pelaamaan täyden sarjan läpi, tai Ruoho kaksi kolmasosaa sarjasta. Yhden nimen, jonka haluan erityisesti nostaa esille, niin Tinja Töyrylästä on kasvanut aivan fantastinen huippu-urheilija ja johtaja, joka ansaitsee kaikki kehut. Moni ei tajua, millä tasolla hän on tällä hetkellä. Vanhemmista pelaajista nostan hattua Tervosen Miialle, että tuli vielä auttamaan talvella vähän kinkkisessä tilanteessa ja osoitti seurauskollisuutta. Kosken Karoliina taas on täydellinen pesäpalloammattilainen, vaikka amatööri onkin.”

Nousit yllättäen mailamiehen paikalta Feran ykköspelinjohtajaksi helmikuun lopussa, kun seura päätti vapauttaa Toni Ojalan pelinjohtajan tehtävistä. Kerroit Länsi-Suomen haastattelussa, että tunnit meinaavat loppua joskus kesken, kun yrittää yhdistää pelinjohtamista, työtä kiinteistönvälittäjänä ja perhe-elämää. Millainen kausi on ollut henkilökohtaisesti?

”Todella vaikea, aikaa ei yksinkertaisesti ole ollut. Kyllä tämä kesä on ollut sellainen, että sopii jokaisen tulla kokeilemaan. Kun koko ajan teet myös töitä ja täytyy olla huolissaan niistä asioista, niin ehkä perhe on vähän jäänyt puolison hoitoon. Mä olin aidosti päättänyt silloin talvella, etten ole tällä kaudella mukana, mutta tilanne vain tuli silloin niin akuutiksi ja seuralla olivat vaihtoehdot vähissä. En kadu, että lähdin auttamaan, mutta nyt täytyy vetää vähän happea. Olen aina ollut kateellinen niille valmentajille, jotka saavat täysipäiväisesti tätä tehdä. Harva ymmärtää sitä tunti- ja työmäärä, mitä tähän joutuu laittamaan, sillä on tämä vaan yllättävän kovaa kilpaurheilua. Arvostelua tulee ja kai se sitten kuuluu tähän hommaan, mutta ei se aina tunnu ihan reilulta.”

Oletko kiinnostunut jatkamaan Feran pelinjohtajana tai valmennustiimissä ensi kaudella?

”En osaa vastata tuohon nyt. En ole edes miettinyt asiaa, vaan keskittynyt tähän kauteen. Otan nyt happea ja mietin tuota myöhemmin, mutta toisaalta kyllähän mun kohtalo täytyy myös aika äkkiä päättää.”

Sanoit viimeisen pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, että ”olette saaneet jossain vaiheessa niskaanne perusteetontakin kuraa eri suunnilta” ja ”peluuttamisessa on ollut tiettyjä rajoitteita”. Mitä tarkoitit?

”Onhan tässä ollut kaikennäköistä, mutta en mä haluaisi näitä enää hirveästi avata, enkä moittia mitään tahoa. Tämä peluuttamishomma liittyi hyvin pitkälti Hakoniemeen ja tiedostin, että moni haluaisi hänen pelaavan lukkarina, mutta käteni olivat sidotut sen suhteen. Kun tietää, millä mallilla asiat ovat, niin se kritiikki ei aina tunnu ihan reilulta. Välillä on tuntunut pahalta, kun joukkueeseen kohdistuvia juttuja on tullut munkin korviini. Tiedän, että tämä oli sitoutunut porukka, jossa oli vahva sisäinen henki. Siitä kertoo esimerkiksi se, että vaikka 15 pelaajasta vain 12 on kerrallaan rosterissa, myös loput pelaajat ovat olleet kaikilla reissuilla mukana.”

Mitä näet, että Raumalla pitäisi tehdä, että Fera voisi pelata mitalipeleissä tulevina vuosina?

”Isompaa yhteishenkeä pitäisi pystyä saamaan eri tahojen kesken, ettei joukkue olisi aina yksin ja omillaan. Tietenkin pitäisi kasata riittävän hyvä joukkue, mutta se ei ole millekään seuralle helppoa tällä hetkellä. Näen, että naisten Superpesiksessä ei ole nyt tarjolla pikalippuja menestykseen, koska pelaajia on yllättävän rajallisesti, eikä liikkuvuus ole niin vilkasta. Sen takia pitäisi katsoa omaan pesään, pystyä saamaan olemassaolevista pelaajista irti ja ymmärtää, että tämä vaatii aikaa. Toivon sydämeni pohjasta, että nuoret pelaajat jaksavat olla Ferassa ja seura löytää hyvän tiimiin, joka pystyy sitoutumaan ja viemään pikkuhiljaa pelaajia eteenpäin. Tässä on hyvän perustan alku mun mielestä. Toinen puoli on siinä, että pitäisi pystyä luomaan sellaista pesisbuumia. Se on seurajohdon juttuja ja tiedän, että siellä on viimeisen vuoden aikana tosi paljon mietitty tätä asiaa. Aika näyttää, mitkä ovat toimenpiteet.”