Vuonna 1950 otetusta ilmakuvasta näkyy, miten pitkällä Otanlahden pohjukka oli ennen kuin vesirajan ja urheilukentän väliin rakennettiin tie. Lahdella oli myös pienvenelaitureita.
Kultaako aika muistot, vai tuovatko vuodet niihin peräti turhia tahroja? Tällainen ajatus on noussut esille, kun Raumalla on keskusteltu puolitoista viikkoa kiivaasti Otanlahden kunnostuksesta.
Mielipiteitä on herättänyt erityisesti ajatus lahden täyttämisestä joko puoliksi tai aina Poroholman kärjen tasalle. Tavoitteena olisi syvempi ja laadukkaampi uimaranta sekä lisätilan luominen muun muassa matkailuautojen pysäköintiin.
Länsi-Suomen kyselyssä noin puolet vastaajista oli täyttämisen, puolet vesialueen kunnostuksen kannalla.
Tehdäänpä lahdelle mitä tahansa, niin alueen historia olisi hyvä tuntea.
Selvää on ainakin se, että alueelle on takavuosikymmeninä tuotu hiekkaa sekä Bergstömin lammelta että Säkylän suunnalta. Samalla pohjukkaa on lyhennetty arviolta 60–70 metriä ja muotoiltu muutoinkin.
Mutta millaiseen ympäristöön hiekkaa tuotiin? Miltä Otanlahti näytti 60–70 vuotta sitten?
Tästä on ainakin kahdenlaisia näkemyksiä.
Vapaa valokuvaaja Raimo Sundelin kertoo käyneensä Otanlahden pohjukassa useasti uimassa vuosina 1952-1954
– Kävelimme Talolasta Otanlahden rannalle ja riisuimme vaatteet pienelle kalliotasanteelle, hän kertoo.
Kyse oli kalliosta, joka on nykyisin Suvitien ja urheilukentän välissä.
Sundelinin mukaan lahden vesi oli hyvin kirkasta ja hiekkapohja puhdas. Hän sanoo, että vahvalle muistijäljelle on hyvä syy: lapset sukeltelivat ja keräsivät pohjassa eläneitä simpukoita.
– Emme olleet ennen nähneet simpukoita luonnossa. Niitä ei tietenkään ollut toisessa uimapaikassamme eli Rauma-Repolan uimalassa Polarissa.
Samalta vuosikymmeneltä on peräisin myös Länsi-Suomeen tekstiviestinä tullut lukijan kertomus.
Siitä syntyvä mielikuva Otanlahdesta ja sen veden tai pohjan laadusta on tyystin toinen kuin Sundelinin muisto.
– 50-luvun lapsena ja kaiket kesät Otanlahdessa puljaanneena en muista, että koskaan oltaisi uitu tai kahlattu siellä mutasessa ja haisevassa lahdenpohjukassa, tekstiviesti mainitsee.
– Kallioiden ympärille ja sinne Merskan suuntaan se puuhastelu keskittyi.
Mutta mikä on totuus 50-luvun Otanlahdesta? Millainen oli pohjan ja veden laatu?
Entä vähän myöhemmin eli 60-luvulla? Jos muistat, kerro meillekin!
Keräämme lukijoiden muistikuvia Otanlahdesta näiltä vuosikymmeniltä ja koostamme niistä jutun Raumalainen-lehteen.
Lähetä tiivis muistosi sähköpostitse osoitteella jami.jokinen@lansi-suomi.fi. Mukaan voit liittää myös aikakaudelta olevan kuvan, jos sellainen sattuu löytymään.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.