Nykyisten Kortelan ABC-aseman ja Lujakumin välissä sijaitsi aikanaan punaiseksi maalattu koulurakennus, jossa koulua käytiin jo 1920-luvun puolivälissä.
Entiseen Rauman maalaiskuntaan kuulunut koulu purettiin pois 1980-luvulla.Kortelan ja Sampaanalan alueilla asuvat lapset kävivät tätä kodikasta pikkukoulua luokat 1–8.
Rauman maalaiskunnan vanhin koulu oli perustettu jo 1860 Unajan Uudessakartanossa.
Koulujen perustaminen maalaiskunnan puolella tuli mahdolliseksi, kun kortelalainen rustitilallinen Johan Nordman teki testamentin 1853 ”Vähävaraisten koululaitoksen perustamiseksi ja ylläpitämiseksi Rauman maaseurakunnassa”.
Tasan 70 vuotta sitten, vuonna 1945, koulutaipaleensa Kortelan punaisessa koulussa aloittivat Eira Saarnio ja Tuula Kastola.
Kaikki heidän koulutoverinsa samalta luokalta ovat vielä elossa, mitä juhlistaakseen he kokoontuivat Teuvo Eklöfin kesämökille.
– Muistelimme menneitä ja päivittelimme maailmanmenoa, Kastola kertoo.
Sama ryhmä on ollut koossa aiemminkin, kunkin 75-vuotisjuhlien merkeissä.
– Suurin osa meistä 1937 syntyneistä luokkakavereista asuu vieläkin Raumalla. Vain yksi on muuttanut Imatralle, toteaa Saarnio.
Kortelan koulun luokat olivat yhdistelmäluokkia. Tilojen pienuuden vuoksi 7–8-luokkalaiset kävivät koulua iltaisin.
– Kotitaloustunneille menimme Uotilaan. Muistan, miten jäähdytimme vispipuuroa hämmentämällä sitä lumihangessa, Saarnio nauraa.
Saarnio ja Kastola kertovat, miten Sampaanalan alueelle ja Kortelaan muutti paljon karjalaisia siirtolaisia.
– Heitä varten piti avata koulu myös Sampolaan Ottilanmäelle.
Kortelassa ekaluokkalaisia opetti aluksi Hilja Huhtanen, joka piti kuria muun muassa räpsimällä männynhavuilla oppilaita käsille.
– Huhtasen jälkeen meitä opettivat Martta Huusko ja Kalevi Malmivuori, muistelee Kastola.Johtajaopettajan tehtäviä hoitaneen Huuskon täydentämiä koulun vuosikertomuksia on talletettu Rauman maalaiskunnan arkistoihin.
Lukuvuoden 1924–1925 vuosikertomuksessa Huusko muiden muassa kirjoittaa, että ”Mitään tavallista ankarampaa rangaistusta, kuten koulusta erottamista tai ruumiinrangaistusta ei ole käytetty”.Kortelan koulu antoi samana lukuvuotena vaatetusapua viidelle koulun oppilaalle.
Urheiluseura Kortelan ryhti järjesti punaisen koulun kentällä paljon erilaista toimintaa, kuten talvisin hiihtokilpailuja.’
– Vuonna 1947 olimme TUL:n liittojuhlilla Helsingissäkin, huomauttaa Saarnio.
Pienessä kyläkoulussa ei esiintynyt koulukiusaamista, sillä kaikki lapset tunsivat toisensa jo entuudestaan.
– Leikimme yhdessä myös koulun jälkeen, muistaa Tuula Kastola.
Vuonna 1952 Kortelan koulusta lähteneiden oppilaiden koulutie päättyi kahdeksanteen luokkaan.Maalaiskoulusta oli noihin aikoihin erittäin vaikea päästä jatko-opintoihin oppikouluun.
– Hyvin me kaikki olemme silti elämässämme pärjänneet, kuittaa Saarnio ja luettelee vielä lopuksi komean tilaston saavutuksista.
– Meillä on yhteensä 25 lasta, 39 lastenlasta ja heidän jälkeläisiäänkin on jo 16!
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.