Omat jutut: Meriristin porukassa ei hiljaista hetkeä synny

Meriristin asukastapaamiset ovat monelle ikäihmiselle viikon kohokohta. Kuva: Anne Holgeri

Saavun Meriristiin Palvelutorin kyläluudan, Tanja Hakulisen matkassa.

Mukana on iso termospullollinen juuri keitettyä kahvia ja tuoretta pullaa. Asukastoiminnan ryhmäläiset odottavat jo meidän saapumistamme.

Paikalla on kymmenen rouvaa, jotka ovat kaikki keskenään jo tuttuja vuosien varrelta. Jos joku on poissa muun menon takia, siitä on kerrottu jo jollekin ryhmäläiselle, ja tieto tulee perille.

Kysyin ryhmäläisiltä, mitä yhteisöllinen toiminta heille merkitsee?

– On tullut uusia tuttuja, saa jutella kaikista asioista, todettiin.

Eräs henkilö on ollut mukana jo 16 vuotta, ja asukastoiminnasta on tullut hänelle viikkorutiini. Asukastoiminnassa kävijät kertovat ryhmänsä olevan kiinteä, hyvä ystäväpiiri.

Tällä kertaa puhuimme entisajan kouluajasta ja vertasimme sitä nykyiseen koulunkäyntiin. Moni surkutteli Syvärauman koulun kohtaloa. Rinnakkain istuvat rouvat kertoivat olleensa koulukavereita ja lähteneet kyseisestä koulusta vuonna 1949.

– Olimme silloin jo koulukavereita, ja ystävyys jatkuu edelleen.

– Kun Syvärauman koulu tulisi myyntiin, niin minä ostaisin sen itselleni, totesi toinen.

Monet asiat ovat muuttuneet, mutta paljon on samojakin asioita nykyisessä koulunkäynnissä. Jo silloin jaettiin Hymytyttö- ja -poika-patsaita.

Eräs rouva kertoi, että hän sai koulussa Hymytyttö-patsaan, mutta valkoinen väri ei häntä miellyttänyt. Niinpä hän päätti maalata patsaalle punaiset huulet.
Tästä hommasta eivät tytön vanhemmat pitäneet. Tarina ei kerro, miten patsaan ja tytön lopulta kävi, tuliko ”satikutia”!

Puheenaiheena olivat myös entisaikojen vanhainkodit verrattuna nykyiseen kotihoitoon. Jotkut kertoivat ns. soluasunnoista, joita oli silloin olemassa. Yhteisissä tiloissa naapurit pitivät enemmän yhtä toistensa kanssa. Tiedettiin, missä milloinkin mentiin ja oltiin.

Rouvat tuumivat, että nykyajan "kyttäily" olisi toisen kautta hyvä asia, toki parempi olisi, jos pidettäisiin ihan luvan kanssa naapureista huolta, vaikka juuri asukastoiminnan kautta.

Kysyin ryhmäläisiltä, ovatko he muuten tekemisessä toistensa kanssa, vai ainoastaan tämän asukastoiminnan osalta?

Monet tästä asukastoimintaryhmästä ovat käyneet yhdessä teatterissa, syömässä ulkona, pitäneet yhdessä myyjäistoimintaa, käyneet muun muassa Turun linnassa, Uudessakaupungissa sekä tehneet pienimuotoisia näytelmiä.

Rouvat kertoivat, että pantomiimi on erityisen hauskaa porukassa. Siitä saimmekin kimmokkeen esittää jokainen jonkun pantomiimin. Jokainen vuorollaan nousi seisomaan ja esitti jotain henkilöä tai arkiaskaretta. Mukana oli tunnettu pappi, hiihtäjä ja hevosajuri.

Myös pullataikinan vaivaaja oli sekä kuvastimeen katsova rouva hiuksiaan kammaten. Lähes kaikki mukana olleet osallistuivat pantomiimiin, mutta sekin oli vapaaehtoista.

Kysyin myös asukastoiminnan jäseniltä, onko heillä muita harrastuksia?

Osa käy pelaamassa bocciaa juuri Meriristissä. Yhdessä tekeminen ja oleminen ovat olleet mieluista puuhaa. Ulkoilu on monen harrastus päivittäin, koska silloin on päivässä jonkinmoinen rutiini.

Laulu on innostanut monia ryhmäläisiä. Osa laulaa kuorossa, joka esiintyy vanhainkodeissa sekä muissa tilaisuuksissa.

Naiset kertoivat, että YouTubessa on kuultavissa heidän kevätkonserttinsa – tämä pitääkin katsoa!

Asukastoimintaan toivottiin ensi kerraksi lauluhetkeä. Sovimme, että otamme mukaan laulun sanoja, ja silloin voimme kaikki laulaa, vaikka säestäjää ei olisikaan.

Meriristin porukassa ei hiljaista hetkeä ollut. Tasaista ja iloista puheensorinaa oli hauska kuunnella. Kahvi maistui hyvässä porukassa ja kaikki saivat tarvittaessa puheenvuoron. Pidettiin joka tavalla yhtä!

Kahvittelun jälkeen olikin aika pelata bingoa. Se on toivottu ohjelmannumero lähes jokaisella kerralla ja nytkin se vei mennessään.

Paljon jouduttiin bingo-palloja arpomaan, ennen kuin ensimmäinen vaakarivi tuli valmiiksi. Silloin kuului voimakas huuto ”bingo”!

Ensimmäisen vaakarivin saanut rouva sai valita palkinnon palkintopöydästä. Voitokseen hän valitsi kirjan. Lopuksi vielä pelattiin ”lappu täynnä”, ja aika kului jännityksen merkeissä.

Tiivistunnelmainen kaksituntinen Meriristissä hyvässä asukastoimintaporukassa kului nopeasti. Lopuksi vielä keskusteltiin, mitä ensi kerralla on ohjelmassa: laulua, kahvittelua, bingoa ja muistineuvontaa.

– Muistakaa ottaa kysymyksiä muistiin liittyvistä aiheista! Kirjoittakaa ne paperille että muistatte kysyä! seurassa vitsailtiin.

Osa ryhmäläisistä lähti vielä uuden alkavan ryhmän toimintaan. Nämä harrastukset sekä ryhmässä toimiminen pitävät ikäihmiset reippaina ja virkeinä, kun on tekemistä ja ystäviä ympärillä.

Asukastapaaminen on odotettu tapahtuma, jolloin saa olla muiden samanhenkisten senioreiden parissa ja keskustella tärkeistä asioista, joita on pohtinut tai vain voi olla ja kuunnella. Kaikki on sallittua ja hyväksyttyä.

Tämä on ikäihmisten hyvinvointia edistävää toimintaa parhaimmillaan!

Anne Holgeri, Rauman Palvelutori