Nykyaikan puhuta hiuka vanhemmist ihmsist entisin nuarin, esimerkiks semmoses yhteydes ko Entiste nuarte sävellahja.
Tomsel termil tarkoteta mnuu miälestän semssi 1960 ja -70-luvu mukuli. Mnää kuulu jälkimmäisse plutonaha, siihe -70-luvul koulus alottaneihi kakaroihi.
Äit ol ain tarkkan siit, et jälkikasvu esinty hyvis ja siisteis hapeteis. Nii hän sit laahas aika ajoi mnuun semmosse lasteliikkesse ko Aku ja Iines. Se liike ol Pohjolantalos Tarvosaarenpuistos. Siäl myytti iham biänil mukulil vaattei ja vähä suuremmilleki.
Mnää oli sillo semne kymne korvil.
Moni mukul olis ollu tytyväine, ko saa uussi hapetei. Nii mnääki yleensä oli, mut kerran tapatus vallan kamali.
Aku ja Iineksehe ol tullu ruskioi paksul karvkauluksel varustetui laste nahktakei. Takk ol semne pleiseri näköne, kankkia nahka ja muutonki oikke epäkäytännölline. Takk ol gumminki äiti miälest valla fiin ja kaikin puoli sopiva, nii ei siin sit ollu pali nokan koputtamist. Takk ostetti.
Mnää oli päättän semmose asja, et tommost kamala takki en ruppe lainka päällän pitämä.
Raumal ol siihe mailma-aikka erilaissi osto- ja myyntiliikkei ja Hauenguanos huutokauppakamar, ja viime mnää keksesi konstin tähän takki upraha!
Mnää myyn kamalan takkin Syväraumankadu ja Urheilukadu kulmas olevaha osto- ja myyntilikkesse, nii et äit ei tiäd koko asjast yhtikäs mittä!
Nii mnää polkasim pyäräl Syväraumankadul, takk pyörä sarves plastikkpussis.
”Päivä. Äit lähett tuaman tämse uudenkarhia nahktakin tänn teil. Takk o jään käyttämätt ja lisseks käynn biäneks. Nii ett ostattek tämse nätin taki?”
”Kyll ai onki niigo uus takk. Ei sunkka siin mittä, osteta takk pois, ni saat nurkist pois pyärimäst. Olisik semmonen nelikymment markka hyvä kauppasumma, mitäst flikk tykkä?”
”Kyll se vaa mnuul passa.”
Nii he sitt andoiva nelikymment markka kättehe, ja mnää lähdi kiiruste polkema kaupunkki päi.
Voi kamal sendä! Kyll mnää ny saa fliiteihin, ko takkin meni myymä, mut ei sunkka siin mittä, oteta läksytykse iloll vastaha, kotei enä tartt kamala takki ylläs pittä.
Seoravaks polttel raha taskum bohjall. Nelikymment markka oliki kymnevuatial mukulal iso raha. Ei semssi rahoi ollu ylensä koska mukulitte taskus.
Mnää polkasi pyäräl toril ja kävei enstyäksen ostamas torin knakkkioskilt kymne nakki. Ei siihe vast menny ko yks markk. Sillo näättäk yks knakk makso kymnen penni.
Raha oliki niin bali, et pitiki fundeerat oikke kunnol, mihi sitä ruppeis tuhlama.
Mnää pruukkasi ai ol pyäräl liikkel ja nii mnää sitt päätingi, et pyärähä täyty laitta hiuka enemmä varusteit.
Pyärä Nurm oliki sopivast siin Kuninkkankadul, ja heil oliki komias valikoima kaikenkaltassi lisävarusteit polkpyärihi. Mnää meni sisäl liikkesse ja rupesi valikoima pyärähä peilei, vilkui ja vaik mitä hianoi lisävarusteit.
Siin ostamise huumas sain ko sainki pikkuhilja kaik raha kulutettu, mitä siit nahktakist mnuul ol maksett.
Ko mnää sit ehto edell kotti meni, ni äit ol valla ihmeissäs, et mist ihmest mnää oli pyärähä saan niim bali erilaissi lisävarusteit.
”Annast tul sitt! Mitä sää flikk ny oles menny tekemä ja mist sää niim bali raha oles saan, ett tommossi kaikenäkössi kapinei oles pyärähä saan killuma?”
”Mnää myi sen kamala nahktaki, koten semmost ikän päällän olis halunnu pittä.”
”Voi herrajumal sun kanssas flikk! Kylläs ny tarttisis fliiteihis! Mist sää lainka tommost oles menny keksimä ja mist iankaikkine sää tommose hullumiini bäähäs sais!”
Lujill mnää siit taki myymisest joudusi ja sai oikke aika taval fliiteihin, et olim menny varkkamite takkin myymä ja kaike lissäks viäl tuhlama kaikk raha mitä siit takist oli saanu.
Siit reisust ol kummingi semmone jään miälehe, et mist kullostengi helvollan raha saa – ja kerkkeväisel mukulall oliki sit jo seorava myyntireissu miäles.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.