En muist misä päi Porvoot sinä päevän olin döis. Sen muista, ett kovast hiano alue ol kyses. Olisk ollu Pappilamäki, vanhkaupunk, jokirand daik Johannisberg.
Sen muista, ett kovast hianoi huushollei sill aluel kummingi ol.
Ei mnuul koska ollu semmost tarvett, ett mnuun pidäis ol jotta hianomppa, mitä mnää ole. Me oltti muutett Raumalt toisse kaupunkkihi, misä ol yht laill hiano vanhkaupunk, ko Raumallaki. Mnää oli ajatell, et kyl maar mnää siäll kakskiälisell aluel pärjän siin, ko misä vaa muuallaki.
Ei siin puhumises ikä mittä ongelmi ollu, ja ussen dul huamattu, et ihmse tykkäsivä kuulustel Rauman giält siin samas, ko mnää stää aparaattian esitteli. Mnuull ol ongelmi iha jossai muus asjas ko puhumisess sinä päevän.
– Hyvä päivä. Se oliki hiano ett olit koton. Mnuul on däll aluell menoss terveyttehe liittyvä asja ihmisill. Onkost teill hiuka aikka, ni mnää tulissin kertomam beremmäll mist on kyse?
– Olkaa hyvä vaan. Minä olen tässä juuri ompelemassa vapaamuurarien tilaisuuteen liinoja, mutta voin toki pitää pienen tauon tässä välissä.
Hän ol komias, charmikas vanhemp herrasmiäs. Mnää laski salkkun eteisse ja kurkkasi olohuanesse. Olohuane ol tyylihuanekaluil sisustett, ol komioi taului seinill. Mnuu aparaattin ol semmone, et sitä varten darvitti ihan davalline nojatool, miälelläs korkiaselkänojane.
Joskus olis muutongi siit hyätty, et fundeerais asjoi ennen go ava suus. Siäll kaikkitte arvokkaitte mööpelitten kans sulas sovus ol peremmäll yks pallopeli komiall pöödäll ja sillo mnää avasi suun iha liia aikasi. Mnää päästi suustan juur sen mikä ensmäsen miälehe ol tull.
– Jaa, te pelat pingist. Se onki hiano peli. Olettak kauanki stää harrastan?
– Niin tuota, se on kyllä biljardipöytä.
– No nii ai onki.
En osann sanno oikke mittä enä, ko rupes niin gauhjast hävettämä. Et olisik nii hianos huushollis mukamas ollu semmone mailapeli misä lyädä pallo nii uskoste, et hyväslykys olis kristallikruunu ja akkunaklasi ollu palasin.
Stää pingist pelata ylensä jossai hallis, eikä pöyt ol lainka nii fiini kon tämä herran biljardipöyt kaikkines krumeluureines. Mnuun konsepti menivä valla sekasi ja jollain davall havaittin, et tunnelmaki ol pilall.
Ei siit myymisen douhust tullu enä oikke mittä. Pikkuhilja mnää siirrysi eteisse takasi ja toivoti herrall hyvä jatko.
Se o joskus säserä touhu tua kaupparatsun dyä. Siin on därkjä asja, et olla asiakkan gans vähä niingo samall aaltopitudell. Täll kertta menivä sekasi erilaise pallo- ja mailapeli.
Se täyty ymmärttä, ett jokasell, joka tosisas jottai pelei pela, ni oikkia termi ova tärkkiöi.
Pidemmit puheit, mnää lähdenki täst keilama ja ota oma räpylä ja pallo mukka…
Vai kui se o?
Jarna Kaitila
Kirjoittaja on rauman kielen harrastaja ja koulunkäynninohjaaja