– Hei flikk, tleestast pois siält telefoonin gimpust! Telefooni o meit aikussi varte ja mitäst varte snää sitä lainka kropeloittes?
– Mnää ole lähdös kotti, mnää krääkäsi!
– Es sunkka snää sillail keskengaike mihinkäs voi lähti. Ei täält kukka muuka ol lähten!
– Juu, mutt mnää lähde ja soita ny juur jämptist isä ja äiti hakema mnuu poijes.
En ymmärr viäläkä, ett mikä kumma iili semmone lainka olika, et mnuut traijatti sinä suven Kallioranna kesäsiirolaha Raumall. En mnää sinn ite luultavast ollu mittän kinunu, mutt ollek syyn se, etei meill ollu juur sillo mittä mökki omast takka.
Ai enne suvisi mnää oli ollu sukuloittemas Laitlas, mut ny olikim biru merras, ko laitetti oikke kesäsiirtolaha muitte mukulitten ganss mukamas ilottema leirelämäst.
Ei semmone ollu mnuu miälehe. Mnuu miälessän ol paremmingi kaikk ne maaseudun tyä ja tuaksu, mihi me mukulakki saatti heinpelloll osallistu.
Mnää muista viäläki oikke hyvi muutama flika, ko oliva sama aikka siäll kesäsiirtolass. Pari kaksosflikka ainaki ja yks flikk tul myähemmi samall luakall kouluhu mnuun ganssan.
Kyll maar se kesäsiirtolaha meno sai heti alkkujas huano alu. Mnuul ol jään hammasharjaki kotti, ja hamppatten pesu pit suaritta nii, ett laitt etusormehe tahna ja sill sitt koit pyhket hamppaitas.
Ei sunkka se mittän laillist pesu ollu.
Mnää sain go sainki tahton periks ja siirtolan täti soitt meill kotti, et flikk olis lähdöss, tulettak hakemam bois.
Riamull ei ollu rajoj, koht mnuu tulla hakema poijes!
– Voi kamal sendä! Kuka mnuut ny tlee hakema! Ulkmuato näyttä isält, mutt tukkavärkki ja kaikk hapeti valla oodoilt. Ei ol viikkoka kulun, ni jo o isä muuttun iha eri näköseks.
– Älä ny ol niim beljästyne näköne, sanos äit. Isäs o ottan mini vogue hiuksihi. Se o ny kovaste muatti. Sitt me käytti Ferelt ostamas isäll uussi vaattei. Eiköst ol kaunis viherkäine kauluspait ja hiano levilahkese ruskia housu isäll.
– En ol semsest mini voguest kuullukka. Taita tua kihar tukka iha soppikki isäll. Eikä nua vaattekka hullumma näkössi ol.
Kai maar se isä uudistunu ulkmuato osaltas sai mnuunki kiinnostukse herämä, et mikä oikke o muudis. Ainaki levilahkese housu oliva koht melkke kaikkitte mukulitte jalas, ja tarkemmin gon gatoi, ni tais mini voguen gihara korista ussemma miähen dukka.
Voissis se mini voguen uus tulemine virkistä suartukkassi miäste hiuksi viäl tänäkin päevän. Färien käyttö taita ollakki nykyäs hiuka sama sorttist, ko seitmänkymmentluvull.
Olkkon gyses sitt kesäsiirtola, taikk mini vogue, ni aikanas kaikk ova ollu hianoi asjoi. Tulevaisuudess tlee uussi hianoi asjoi, ja niit me jäädä odotlema miälenkiiinnoll.
Jarna Kaitila
Kirjoittaja on rauman kielen harrastaja ja koulunkäyntiohjaaja