”Flikk, käys ostamas pari arppa torilt Sallin kojust, sanos Irma. Tua sit Untolt pari kilo silakoi fölissäs, mnää ole varannu ne etukätte. Sit samal reissul voissis toimitta nämä mnuu laskun Koppihi.”.
Se ol näättäk sillo Kansallisosakepankk torin kulmal.
Eletti vanha hyvä aikka. Raumal ol muutam liivliike sillo. Hannuksela Irma pit oma liikettäs Kuninkkankadul, samas talos Matti Mantere kultasepäliikken kans.
Kaikemaailma muistoi mahtu toho aikka. Mnuu mummun ol kans töis siin liivliikkes, ko hän ol Irma sisko.
Mnää pruukkasi ai koulu jälkke men sin liivliikkesse raha tianama.
Mnuul oliki kovaste hommi. Millo ol näyteikkunoitte pesemist, millo Sisi-, Figura- ja Triumffi-liivie järjestämist ja millo täydys käyd ostamas siankylkke Torimarketist.
Kaikkjast miälenkiitosemppa kummingi ol se väenpaljous, joka piäne liikken takahuanesse mahtu. Siäl ol Vilma ja Irmel, ol Inga ja Eeva ja paljo muit liivkauppia ystävi ja tutui.
Kävi siäl miähiäki visinteeramas ja kaffettelemas.
Kerran kävei valla klookuste: mnää olin goton ja sain jostai kumma syyst semmost miälehe, et mnuu vanh hamster pidäis pest.
Ei sunkka se hamster mittä likane ollu, mut kui sattuiki et mukulal tule semmost edes miälehe!
Juur ko hamster ol päässy vett täyn oleva lavuaarihi, ni kui ollakka, hamster kual! Voi hyväne aik sendä! Kamal suru ja syyllisys tiätystengi siit tul samantiä.
Kui mnää ny sillai meni oma hamsterin tappama? Voi helkris sendä!
”Tääl mnää, mnuu hamster kual juur äske”. Mnää soiti liivliikkesse Irmal ja mummul.
”Voi kamala, tul tän, me anneta sul raha uude hamsteri ostamisse. Menes hakema sen sit samantiä tualt Kauppakadu Siämenfloorast.”
Nii mää sit lähdi liivliikkesse raha hakema.
”Täsä tämä kuallu hamster ny sit o”, mnää sanosi ja laitoi kualle hamsteri liivliikke takahuanen pöydäl.
”Voi saatasnamma, mitä sää flik tän sitä kuallut hamsteri laahasis!” mummu huudaht.
”No sen takia, et näkisis kui surkkia näköseks se o menny!”
”Ei kuallei hamsterei pruukata taskus traijat pisin kaupunkki. Ny laitas sen toho ulkotrapuil ja lähdes vähä äkki sitä uut hamsteri ostama!”
Nii mnää sit kävi ostamas uude piäne hamsteri Siämenfloorast ja polkasin kotti hamster pyäräsarves paffilaatikos ja vanh kuallu hamster papertollo sisäl taskus.
Mut kyl kummingi kaikil kualleil ai hautajaise pruukata pittä, kuulu oikke!
Nii mnääki sit laitoi tuumast toimehe ja tyhjensi äitin korulippa, semse kauni harmafärise, misä ol punassi ruusui kohokuvion kannes.
Siit sit tul vanha hamsteri viimene lepopaikk. Ne äitin kaikk koru menivä sikisoki kampauspöydä laatikkoho.
Mnää pidi oikke kunno hautajaise hamsteril ja laitoi oikke hautakivenki siihe kummum pääl. Kivehe mnää kirjoti: ”Täsä makka Sami-hamster.”.
Viikon–parin pääst äit kysys, et kui iankaikkine hänen kaikk korus ova pisin poiki kampauspöydä laatikos?
”Mnää laitoi vanha Sami-hamsteri siihe ja hautasi sen ton pihan peräl.”.
”Voi jessus sendä! Snää kaaho ole! Se lipas ol käsin teht ja sil ol tunnearvo, perinttö omalt mummultan!”
Hamster sai oikke kunno hautajaise ja komiamma arku, ko hän ikä maailmas olis ymmärtän.
Tais se pesemine aiheutta semmose duska ja vaeva, et hamsteril täydys hakki hyvitykseks paras mahdolline arkk.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.