Pakina: Lääkärkeskuksihi tutustumas

Olettak käyn mones lääkärkeskukses Suame maas?

Nii, no ei sunkka sitä missä nimes voi merittin pittä, jos nii on gäyn. Sillon gumminki, ko pali kiärtele ymbärs maat, ni sillo voi auet väkisingi tutustumismatk paikallisse lääkärkeskuksehe.

Mnuull on gäyn ussemmangi kerra juur nii, et o ollu vähä niingo pakko menn lääkrihi tyäreisul. Tervolas kävei joskus nii, ett pakas tleema sen verra kovi vattakipui, ett ol lähdettävä Kemihi ast lääkrihi.

Mnää jo kerkesi fundeerama kaikki kamali, mutt lääkris todettingi et snuull o vaa hiuka tavallist kovemma naiste vaiva päässy yllättämä.

Voi yhden gerra sitä motkotus Irmelilt, silt mnuun tyäkaverilt, ko ajetti ettitakasi ehto edell melkke sata kilometri iha vaa normaalitte vaivoje takia.

Toist se ol Anjalankoskel. Sillo ei ollukka turham bäeväne reisu terveyskeskusehe.

Mnuull ol käyn juur enne tyäreissu semne ikäv asja koton, ett peijakkan ananaspurkin gans ol repelly ilkkiä haava mnuu sormehe.

Sorm jomott ja ol kippi, mutt ei sunkka semne haav ny reisull lähtö estän.

Me oltti juur tekemäs kotiesittelyi siäll Anjalankoskel, ja tehti vähä niingo vuarom berä esittelyi Marketan gans. Mnää soviti itten salim barhamppan doolihi keinuttelema ja annoi Marketall täydellisen dyärauha esitell meijä hiano laitett, ko hoita niska ja selän gunttoho.

Siin sitt kapleaikka keinutellesan mnää rupesin gattoma, et mikä kummalline punane juava mnuun ranttessan kiippe ylöspäi.

Se verra hujumentti mnuull ol, ett osasi yhdistä tulehtune haava sormes siihe juavaha.

– Kuule Marketta, mnää luule, ett ny olis paras lähti paikallisse terveyskeskuksehe. Mnuull taita ol veremyrkytys! Mnää näytim bunast juava Marketall ja talo frouvall.

– No kyll ai onki! Pitemmit puheit me lähdetti kiiruste Anjalankoske terveyskeskuksehe.

Lääkär tul saman diä kattoma ja totes, ett kysymykses o juur imusuanitulehdus, taikk niingo me enne vanha sanottin stää veremyrkytykseks.

Haavast ol lähtenn rannett pitki ylös selkkiä punane juava, ni lääkär tiäs heti antta sopiva antibiootlääkitykse.

Täll tavall ne erilaise lääkärkeskuse sitt pikkuhilja tuliva tutuiks. Kerra mentti Irmelin gans Sodankyläst Kittilähä kova vauhti lääkärkeskukse ja ko ovest päästi sisäll, ni Irmel meinas vallam bersselles lenttä.

– Kui mnuu appiukkon tänn o maalat tauluks!

Ei se ollu häne appiukkos, mutt kyl nii sama näköne ol, ett kaksoseks olis voin luull.

Ei sunkka siin mittä, joku o ottann tavotteks kolut kirkoi, joku toine taas museoit, mut me kolutti ai sillon dällö erilaissi lääkärkeskuksi. Siit voisis sanno vaikk nii, et se ol vapaehtone pakko.

Jarna Kaitila

Kirjoittaja on rauman kielen harrastaja ja koulunkäynninohjaaja