Pakina: Maaseudu lapstyävoima

Kyl ol valla ihana aikka, ko sai tehd töit mukulan heinpellol Laitlas.

Sillo siihe tyän tekkoho oikke hinkutti. Sillon go heinä otetti seippäilt pois, ni ilo ol ylimmilläs. Traktor ajetti heinpellol ja kaikk aikuse ihmse rupesiva nostelema heini traktori laval.

Kukast muuka siäl traktori tratis olis voinnu ol ko tiätystengi mukul, kotei se olis viäl jaksan niit heini seippäilt pois nostakka.

Tomses hommas mnää ole saan mukulan ol. Enkä vaa mnää, ko vissi mail ussemmas huushollis se traktoril ajo ol mukulitte asja. Ollek siin syy, ko viäl nykyängi mnuu pakka kovast kiinnostama kaik semmose laitte, misä o moottor.

Traktor ja mopo olivakki ne kaikjast tykätymppi vehkei. Ai, ko vaa jossai ol mopo, ni sillo alkoi kova ruinamine, et vähä saissi ajel.

Kerra vähä isompan oltti flikkaverin kans pyärretkel ja polkasti Laitlaha mnuu sukulaissihi. Eiköst juur sill reisul emakko päättän ruvett poikima. Nii me flika päästi sikka poikittama navettoho.

Emänt annoi ohjeit meil:

– Toine flikoist voissis hiuka autta emakkot synnyttämä ja toine puhdista sitä possu kalvoist. Me pojan kans lyhennetä torahamppa possuilt.

– Oi kat ny kui piän posu siält tul! Mnää paohasi.

– No nii ai tuliki!

– Saadak me otta lemmikiks tämäm piäne porssa?

– Ei sunkka sitä mihikäs voi navetost laahat, mut kyl te tääl navetos saat sitä ja muitaki porssai hoitta.

Oi ko se piän porsas ol sulone. Me oltti iha rakastunei siihe. Mut se tais ol kummingi viäl liian piän. Seoravan päivän ko mentti navettoho, tuliki kamal suru ja murhe.

– Emmää kest! Tulkkan kattoma äkkiä! Ny se piän porsas o kuallu!

– No nii ai näyttä oleva. Oi voi, menisittek flika hauttama porssa ton mettähä?

Nii me lähdetti hauttama piänt ihana posut mettähä. Me tehti oikke risti kummum bääl ja muutam kyynelki siin sit vissin tirautetti.

Siäl maill mnää oppisi jo piänen, et omavaraistaloutte kuulu välil vähä ikävi hommi kans. Mnää ole ollu mukan jo mukulan sonnin, kanoje ja sioitte teurastukses.

Se o kummingi käyn luannolisest siäl heijä omas pihapiiris. Ei ol tarvinn elukoit traijat mihinkäs teurastamoho, ko ova saan ol onnellisen loppuhus ast koton.

Semmone eläm ol kaikin tavoi luannollist ja semmost hyvä elämä mnää jokasel elollisel olennol toevoisi maam bääl.

Jarna Kaitila

Kirjoittaja on Rauman kielen harrastaja ja koulunkäyntiohjaaja