Pakina: Paistetui munuaissi

Mitä mahdaisiva nykymukula sanno, jos noka ette laitetais tuareit porssa munuaissi ja sanotais, et ny laiteta ruakka. En usk, et kauhaja miälissäs olisiva.

Ei sem buale, en mnää ollu yhtän sen innostunemp asiast seittemänne luakan kotitalouden dunnill Aroahte yläastell.

Siinn ei kumminga kysytt, et olettak innostunei vai et, ko niit munuaissi ruvetti juur jämptist paistama opettaja suunnitelma mukka. Nii mnääki sitt rupesi siihen douhun pitki hamppai.

Mnuu miälestän niit munuaissi virutetti ja liotetti enne sitä varsinaist paistamist. Kyl mar niist halutti hiuka miadomma hajussi ainaki.

Täsä koko munuaistouhus ol semmone piän ongelma, etei niit halunnu mnuu miälestän kukka muuka ruvet ruuaks laittama, saatikka syämä ainaka.

Munuaise paistetti, ruak laitetti ja pöyt katetti niingo ai ennenki olttin deht kotitalousluakas. Mnuul rupes makorustning kummingi kronglama ja ilmottlema juur sillo ittestäs, ko olis tarvinn stää ruakka ruvet maistama.

Kui ollakka, siinn kävei nii, etten ehtin juur pöödäst pitemmäll, kon tyhjennys kaikk nekki mitä oli aamu aikan syän ja mohlan, juur siihe laatjall.

Nii siinn sitt kävei, etei kukka muuka joutun syämä niit valla ihani munuaissi. Koulkavereilt tul kiitoksi siit hyväst, mut opettajalt ei niingä.

Se ol semmost aikka muutongi, et sillo opeteltti kansalaiskouluss lastehoitto, konekirjotust, kirjanpitto ja vaikk mitä muutaki ammattihi tähtävi käytännöllissi kurssei.

Me oltti Raumall viimässi kansalaiskoulu kasvatei, ja siält moni lähtiki sitt ammattkouluhu, kuka partur-kampaajaks, kuka kokiks, putkimiäheks, taikk jottalai muut käytännö ammatti opettlema.

Vaikk ihan gaikk ei sillonga päässy oppikouluhu heti neljänne luaka jälkke, nii ei sinn kaikk olis missän dapauksess halunnukka.

Iha niingo sillongi, ja viäl nykki o vallan därkjä, et kaikiss töiss ja toimis riittä tyäntekijöit.

Kyl se vaa nii o, et aika moni sillo ammattkoulun käyneist o viäläki yrittäjin daikk muuto siinn samass hommas mihi sillo o kouluttautun.

Moni muu o kouluttautun elämäs aikan montaki kertta, vaihtan ammatti, taikk muute vaa kyllästyn entissen dyähö.

Eläm o ainast oppimist. Koskan ei ol liia vanh oppima vaikk uutt ammatti. O hiano asja, jos tykkä ja nautti omast tyästäs. Jossas kummingi oles utelias ja fundeeranu, et jottai muutaki tekis miäl tehd, ni ei muut ko hakemuksi laittama sopivaisse oppilaitoksehe.

Mist sitä tiätä, vaikk olisis viäl viiden tähde ravintolas kokkin laittamass niinki fiini ruakka, ko paistetui munuaissi kermasess sinappkastikkes.