Pakina: Suamem baras poromiäs

– Jaahas, sitt lähdetä pohjossi päi. Onkost kaikk kimpsu ja kampsu varmast mukan? Meill tlee pitk matk ajell Sodankylähä. Mnää katoi, ett matka tlee hiuka vaja tuhanne kilometri.

– Kaikk o mukan, ei muut ko startata nokk kohde Sodankylä.

Me pruukatti ai tehd tyäkaverin gans kahdestas näit tyäreisui. Millo oltti menoss Varkautte, millo Turkkuhu, taikk sitt lähdetti pohjossi, ja täll kertta nokka näytt juur pohjossi päi.

Me oltti jalkaudutt paikallisse Sodankylä ruakkaupa tuulikaappihi esitlemä meijä hianoi aparaatei ko hoitava niska ja hartia kunttoho, niingo koko kropangi jumittumi ja kiristyksi.

Ihmise ihmettelivä vissi yht pali sitä aparaatti, ko oudolt kuullostava puhettakki mitä me puhutti.

– Kuule, mnää meni luppama, et mennä työpäivä jälkke esitlemä yhte huushollihi meijä laitett, nii ett frouvaki näke ja pääse kokeilema omis harttioissas kui hiano peli se oikke o.

– Misä päi he asuva, onk se täsä jossai lähettyvill? Kyl mar se sitt vaa sopi.

– Juu, mnää sai osotte, mutt en ol viäl selvittän misä he asuva.

– Ei helkkriss sendä! He asuva Kiilopääs! Es sunkka tosisas ollu, ett sinn lähdetä ajelema! Sinn o melkke satakolmkymment kilometri matka! Voi helvatt sendä, etten paremmi sanois.

– Ny ei aut, vaikk kui kiukkune olisis! Jos mnää ole menny luppama, et tulla, ni sitt tulla. Ny ei aut itku markkinoill.

Piäne rikeramisen gautt me sitt lähdetti ajelema viäl tyäpäivä jälkke ehtoedell Kiilopään dunturi juurell johonkis mettähä esittlemä meijä laitett.

Heti koht, ko pihall ajetti, huamatti, et ny oliki komias porotila kysymykses. Meijä otetti nii lämmiäst ja ystävällisest vastaha, ett tunnui niingo oltais olttu vanhoi tutui. Kaffett ja kaikemailma hyvällissi odott kaffepöödäs. Emänt tykkäs aparaatist, ja kaupakki tehti juur koht.

Sillo he paljastiva semmose asja, ett kysymykses oliki televiissiost tuttu Suomen paras poromies -kilpailun voittan miäs ja häne frouvas.

Kotti viätäväks me saatti kumpanengi komia poro- sarve ja opetust mill tavall pohjosiss välimatkoi tulkita.

Semmone satakolmkymment kilometri o ihan davalline matk kauppreissull pohjoste ihmisill.

Siit saa silti ol kiitolline, et saattin tavatt Suamem baras poromiäs ja päästi ihan kaffepöyttähä ast. Hiano muisto jäi Sodankylä reisust ja komia sarve huusholli seinä koristama.

Jarna Kaitila

Kirjoittaja on Rauman kielen harrastaja ja koulunkäynninohjaaja