Pakina: Varjelkkon sendä, me ole kuuluissi!

– Katt ny, mitä kaikk toll tavall virnistele ja katto meit, niingo sonn uutt veräjä!

– En ymmärr kyll yhtän gans.

– Täyty menn kysymä, ett mikä nii naoratta meijän dyäkaverei heti koht aamull.

Me olttin dyäreisul Vaasass, ja hotelli aamiaine ol juur framillas katettunas. Siäll oliki jo kaffettlemass aamuvirkui tyäkaverei salin pöödis aamulehte lukemass.

Nämä sanomlehde lukija oliva jo kerinn havaittema, ett me olin Irmelin gans pääst oikke lehtehe ast heti ensmäsen bäevän ko Vaasas töit tehti.

Ei menny aikkaka ko radioss ruvetti sama uutist lukema, mitä sanomlehtehe ol kirjotett:

“Eilen iltapäivällä kaksi naista kaupusteli vanhemmalle rouvalle tuotteitaan. Toinen puhui murtaen suomea ja toinen yritti peitellä korostustaan.”

Siinn tiivistettyn uutine, mihi me oli joutun aika negatiivisess miäless, vaikk iha laillsell asjall oltti liikkell.

Siihe aikka kiärtell kovastengi erilaissi imurkauppiait ja kaikenäkössi muitaki kauppiait tuatteitas esitlemäss ihmiste huusholleis.

Semsen dyä merkeis mekki olttin geritt jo yhden päevä Vaasass liikuskelema.

Vaasass ei kauhja hyvi ymmärrett lounaismurttei, eik ainaka Rauman giält, ko sillai luultti, ett me mukamas tarkotuksell yritetti peittä oma murrett.

Täti ol luullu, ett me olla jostai rajan dakka ja yritetä vettä höpläst hänt. Ei sunkka semmosest ollu lainkan gyse, mutt täti päätt varoiks otta virkavalttaha yhteyt ja nii me sitt päästi julkisuuttehe radio ja sanomlehden gautt.

Siinn kävei vaa sen verran klookust, et ensmäise päevä jälkke koko tyäporukall ei ollu oikke mittä asja mihinkäs huushollihi esittlemä aparaatei.

Kaikk ko oliva hiukanki perill uutisist, oliva varuillas ja pelkäsivä huano suame puhuvi naissi.

Ei sekän auttan, vaikk meijä myyntijohtaja kävei radios kertomass, ett mikä kamppanja ol suurel porukall siäll Vaasass menoss. Peli ol menetett ihan dykkänäs.

Voississ sanno, ett hänt koipie välis ja laiha flombuukin gans lähdettin gottipäi ajelema.

Kuuluisuutt o mone sorttist, eikä täsä tapauksess sitä oltais kaivatt lainkka. Kyl maar meijät tituleeratti hiuka huanomppa kastihi ja annetti ymmärttä, ett jonku sorti huijarei o lähten oikke isommam porukan gans liikkell.

Näi jälkkem bäi o mone kerra naorett oikke olan dakka, ett kui sukkelihi tilantteissi sitä onka joutun sillo joskus tianistis takia.

Kerrankos sitä päästä iha samam bäevä aikan lehtehe ja radioho. Saavutus seki, eiköst vaa?

Jarna Kaitila

Kirjoittaja on rauman kielen harrastaja ja koulunkäynninohjaaja