Sanna-Maria Rantanen ei ole ihan tuore paluumuuttaja: kirjat siirtyivät Helsingin Kalliosta Raumalle jo kaksi vuotta sitten.
Elokuva-alan viestintäsuunnittelija ja sosiaalisen median manageri huomasi muutama vuosi sitten, että oli oikeastaan aina vanhassa kotikaupungissaan, ja Helsingissä vain pakon edessä.
Kun vastaan sitten tuli vuokrattavana ollut soma mummonmökki Syväraumasta, päätös oli sillä selvä.
Paluulla on ollut iso vaikutus monellakin tapaa.
– Täällä pääsee aivan toisella tavalla irti töistä kuin Helsingissä, jossa vapaa-ajan vietto alkoi kulkea käsi kädessä työn kanssa. Raumalla tulin kotiin, lähemmäs luontoa ja lähemmäs myös omaa itseäni.
Paluu kotikaupunkiin on merkinnyt myös toisenlaisia työkuvioita: Rantanen kouluttautui henkisen hyvinvoinnin valmentajaksi ja aloitti työt tällä saralla jo vuosi sitten.
Elokuva-alalta hänellä on takanaan liki kahdenkymmenen vuoden työputki. Edellinen iso työ oli Tuntematon sotilas, tänä syksynä hän vastaa Pamela Tolan Swingers-elokuvan viestinnästä ja tiedotuksesta.Elokuva-alalla hän aikoo tehdä töitä vastakin henkisen valmentamisen ohella.
Elokuva-alan viestinnästä ja henkisen hyvinvoinnin valmennuksesta löytyy myös paljon yhteistä.
– Jännä juttu, voi vaikuttaa siltä, että kyseessä on kaksi täysin eri maailmaa, mutta minulle niissä on paljon samaa. Henkisessä valmennuksessa keskitytään ihmisen mielenliikkeisiin, elokuvaviestinnässä ihmisten yhteiseen mieleen, kulttuuriin.
Elokuva-alan brändäyksessä hän sanoo aina olleensa kiinnostunut siitä, millaisia oikeat ihmiset ovat kaiken sen glamourin takana sekä elokuvan katsojina.
– En koskaan ole asennoitunut tiedottamiseen vain tiedottamisena: olen ajatellut niin, että olen mukana edistämässä ihmisten hengen tuotoksia ja sitä, että ihmiset saavat kokea elämyksiä, tarinoita ja tunteita.
Rantanen kokeekin olleensa mielenvalmentaja myös elokuva-alan työssään.
– Se astui kuvioihin oikeastaan vähän vahingossa. Olen koutsannut julkisuutta varten sellaisia julkisuuden henkilöitä, joille se on ollut välttämätön paha. Monet haluaisivat vain tehdä työtään rauhassa, näytellä, luoda ja ilmaista itseään ja pahus soikoon, se onkin mahdollista vain kun tinkii yksityisyydestään ja antaa nimensä, kasvonsa ja ajatuksensa julkisuuteen.
Elokuva-alan valmennuksessa käsitellään sitä miten julkisuuden kanssa pärjää, mitä kannattaa sanoa ja mitä noteerata tai miten tehdä pesäeron yksityisen ja julkisen minän välillä.
Oman tähänastisen työuransa Rantanen näkee jatkumona. Elokuva-ala on ollut hyvä opettaja.
– Mielen vahvistamisessa yksi suurimmista voimavaroista on mielikuvitus, sen parissa juuri leffa-alalla olen työskennellyt.
Viihde-alalla hän sanoo kohdanneensa ihmisiä, joilla on aivan käsittämätön mielenvahvuus.
– Olen sieltä saanut näkökulmia henkisen valmentamisen työhön.
Mielenvalmennus on alana suhteellisen uusi. Rantasen mukaan nyky-yhteiskunnassa eletään aikaa, jolloin henkisen hyvinvoinnin kehittämiselle on tilaa.
– Edelliset sukupolvet keskittyivät siihen, että saivat katon pään päälle, ruokaa ja vaatteet. Henkisen hyvinvoinnin asiat olivat toissijaisia, jopa hömppää.
Nyt kun perusasiat ovat kunnossa, omaa itseä on mahdollista kehittää aineettomilla asioilla. Hyvä mieli, parempi elämä. Kyllä, sitä mieltä Rantanen on.
– Mitä vahvempi mieli ihmisellä on, sitä paremmin hän voi.
Kyse ei hänen mukaansa ole siitä, että nykyajan ihmiset olisivat uusavuttomia eivätkä pärjää yksin.
– Henkinen valmentautuminen on nimenomaan elämän ottamista omaan hallintaan.Valmennuksessa haetaan suuntaviivaa moniin asioihin: esimerkiksi itsetunnon ja ihmissuhteiden parantamiseen, itsensä etsimiseen, paineista selviämiseen tai puhtaasti käytännön haasteiden ratkaisemiseen.
– Neuvomisesta, valmiiden ratkaisujen antamisesta tai toisten mielen mukaisesti muuttumisesta ei ole kyse, sillä kasvutyön jokainen tekee itse. Henkinen valmentaja vain opastaa uusiin näkökulmiin sekä ajattelu- ja toimintamalleihin ja antaa tukea ja keinoja niiden vaihtamiseen.
Valmennus on terapiaa kevyempi tapa vaikuttaa asioihin.
– Loppupeleissä ihminen ottaa vastuun itsestään, Rantanen muistuttaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.