Papan turkoosinvärinen silmäterä on nyt pojantyttären rakas aarre – katso kuvat hienosta nostalgia-autosta!

Outi Impola sai vuoden 1974 Mazda Savannan ”ennakkoperintönä” syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten. Kuvat: Juha Sinisalo

Turkoosinvärinen Mazda Savanna on kuin juuri pakasta vedetty.

Sen alkuperäinen maalipinta on virheetön, kromiosat kiiltelevät auringossa, eikä tuulilasissa ole naarmun naarmua.

Auton aurinkolipat sekä takaovien keinonahkaverhoilut ovat edelleen muovitettuina suojamuovilla.

Sellaiset autossa oli paikoillaan, kun Venni Ojala sen vuonna 1974 Lotilan Autotalosta osti.

Jukka ajoi Venni-isänsä entisellä autolla vain 10 000 kilometriä. Auton mittarissa on nyt lukema 85 000.

Kaikesta näkee, että Mazda on ollut hyvin tärkeä Rauman satamassa ahtaajana työskennelleelle Ojalalle; autoa on pidetty kuin kukkaa kämmenellä.

– Ei isä raaskinut sillä sateella edes ajaa. Sellaisia päiviä varten hänellä oli pappa-Tunturi, Jukka Ojala hymyilee ja kertoo isänsä puhdistaneen auton pikkuosia jopa hammasharjalla.

Nyt tämä museokatsastettu nostalgia-auto on Jukan tyttären Outi Impolan omaisuutta.

– Sain sen ennakkoperintönä syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten. Auton paperit luovutettiin minulle Fuengirolan Kukko-ravintolassa, Outi nauraa.

Ennen auton omistuksen vaihdosta seuraavalle sukupolvelle Mazda oli nököttänyt käyttämättömänä Jukka Ojalan kylmässä autotallissa parikymmentä vuotta.

– Se lähti käyntiin heti ensimmäisellä yrittämällä ja ainakin 17 vuotta vanhalla bensalla, Jukka ihmettelee.

Jukka kertoo, että Mazdan leopardikuvioiset penkinpäälliset ovat olleet paikoillaan alusta asti eli jo 46 vuotta.

– Isä oli tilannut auton mustalla verhoilulla, mutta kun auto saapui Raumalle, sen sisus olikin vaaleaa tekonahkaa. Suojellakseen arkaa pintaa hän osti leopardipäälliset penkkeihin.

Autossa on myös alkuperäinen, edelleen hyvin toimiva Philipsin radio sekä ”isomottinen” lohkolämmitin.

Aika todellakin näyttää pysähtyneen autossa 1970-luvulle.
Outi ja Jukka raottavat Mazdan takakontin luukkua. Sen alta paljastuvat pohjalle levitetty räsymatto, jonka päällä ovat ristikkoavain, öljykanisteri sekä siististi asetellut papan kalossit.

Outi kehuu, että Mazdan rattia pyörittäessään saa oikeanlaisen autolla ajamisen tunteen.

Venni Ojala ajoi Mazdallaan vaivaiset 75 000 kilometriä, ja Jukka puolestaan taittoi sillä noin 10 000 kilometriä, eli auton mittari näyttää nyt 85 000:n lukemaa.

Outi on jatkanut pappansa aloittamaa ja isänsä jatkamaa tarkkaa autonpitoa.

– Haluan pitää perintökalleudestani hyvää huolta. Ennen kuin lähdemme sillä ajelulle, keliolosuhteet pitää tarkastaa, ettei ole sadetta tiedossa. En halua rääkätä tarkkaan varjeltua autovanhusta ajelemalla sillä ikävällä säällä. Minulle on tärkeää, että auto on puhdas ja sisätiloiltaan siisti.

Outi ajelee hymyssä suin Mazdallaan, jollaisia Raumalla ei tiettävästi ole muita liikenteessä. Hienokuntoinen menopeli saakin osakseen paljon huomiota, eikä vähiten turkoosin värinsä vuoksi.

Takaovien sisäverhoukset sekä auton aurinkopeilit ovat vielä alkuperäisissä suojamuoveissaan.