”Parasta Vanhassa Raumassa on Vanha Rauma”

Saini ja Erkki Tammiaho ovat avanneet kotinsa ovet myös turisteille. Wähä-Pildolan pihapiirissä toimii puhelinmuseo.

Erkki ja Saini Tammiahon on vaikea löytää epäkohtia Vanhassa Raumassa asumisesta. – Täällä asuessaan ei pidä olla tiukkapipoinen, vaan pitää sietää kaikkea ja kaikkia.

– Vanhassa Raumassa asumisessa parasta on Vanha Rauma. Tänne on mahdollista rakentaa itselleen ikioma perinneympäristö – ja sellaisen me olemme luoneet, Saini ja Erkki Tammiaho toteavat.

Ennen vuotta 1996 pariskunta ei olisi uskonut muuttavansa täysin remontoidusta omakotitalosta Uotilasta 1800-luvulla rakennettuun Wähä-Pildolaan Eteläpitkäkatu 22:een.

Toisin kuitenkin kävi, kun sattuma astui peliin.

– Tapasimme eräänä lauantaina torilla tuttavapariskunnan. He asuivat Vanhassa Raumassa ja kutsuivat meidät katsomaan taloaan. Siihen asti Saini oli ollut aina sitä mieltä, ettei hän koskaan muuta Vanhaan Raumaan. Hän kun pelkäsi, että siellä syttyy tulipalo, Erkki naurahtaa.

– Se hetken mielijohteesta toteutettu vierailu muutti käsitykseni täysin, Saini kertaa.

Kuin tilauksesta seuraavan päivän Länsi-Suomessa oli myynti-ilmoitus Wähä-Pildolasta, ja heti seuraavana arkipäivänä Erkki poikkesi kiinteistönvälitysliikkeeseen.

– Sanoin, että harkitsemme ostamista, jos saamme oman talomme myytyä.

Kauttaaltaan remontoitu talo meni varsin nopeasti kaupaksi, ja Tammiahoista tuli Vanhan Rauman asukkaita.

– Talo oli aivan kamalassa kunnossa, Saini muistelee.

– Tänne oli tehty energiakriisin aikoihin ”energiansäästöremontti”, joka kuitenkin sai aikaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä. 1970-luvun remontin jälkeen oli tehty vielä muitakin korjauksia ja muutoksia, joten jouduimme rakentamaan talon hirsirunkoa lukuun ottamatta täysin uudestaan, Erkki kertoo.

Wähä-Pildolaa korjattiin pariskunnan mukaan ”ikuisuus”, ”eikä vieläkään ole täysin valmista”. Ensimmäisenä remonttikohteena oli piharakennus, jonne tehtiin sauna.

– Asuimme remontin keskellä. Pahinta oli keittiön kunnostus. Sieltä jouduttiin purkamaan lattia ja sisäkatto, joten keittiöaskareita tehdessäni seisoin maassa, yläpuolellani vain peltinen vesikatto. Syksyn tullen siirryin tekemään ruokaa pihasaunaan, ja muutaman kerran söimme ulkona hanskat kädessä, Saini nauraa.

Hän muistelee aikaa, jolloin makuuhuoneessakin oli niin vetoista, että nukkumaan piti mennä huivi päässä.

Tammiahot iloitsivat aina, kun joku huone talosta tuli valmiiksi. Pariskunnan lapset olivat jo muuttaneet pois kotoa, joten talo muokattiin kahdelle aikuiselle ja koiralle sopivaksi.

– Päivääkään emme ole katuneet muuttoa Vanhaan Raumaan. Täällä on niin rauhallista. Joka paikkaan pääsee jalkaisin, ja suojaisalla umpipihalla voi leikkiä olevansa mökillä, kun teen ruokaa grillikatoksen suojissa, Saini naurahtaa.

Vasta vähän aikaa asuttuaan Wähä-Pildolassa, Tammiahot raivasivat piharakennukseensa tilaa puhelinmuseolle. Erkki oli nimittäin keräillyt puhelimia sekä niihin liittyvää tekniikkaa jo Uotilan-aikoina.

Vanhan Rauman Puhelinmuseo on avoinna, kesän kiireisimpiä matkailusesonkeja lukuun ottamatta, sopimuksesta.

– Ei meitä häiritse, vaikka pihaan ilmestyykin turisteja. Olemme joskus jopa avanneet kotimmekin vieraille. Aina turistit eivät edes tule puhelinmuseon vuoksi. Heitä vain kiinnostaa nähdä, millainen piha meillä on.

– Sainin mielestä pihan pitäisi olla aina viimeisen päälle nuoltu siltä varalta, jos joku sattuu tulemaan. Aina en kuitenkaan jaksa nuohota paikkoja, Erkki hymähtää.

Tammiahot ovat myös tottuneet siihen, että aina silloin tällöin joku ulkopaikkauntalainen pysähtyy juttelemaan niitä näitä.

Pariskunta ei löydä negatiivisia asioita Vanhassa Raumassa asumisesta, vaikka kuinka yrittäisivät miettiä.

– Aluksi oli kyllä aika askeettista asua remontin keskellä.

– 25 vuotta, kun on nysvännyt kaikenlaista, niin onhan se hauskaa mutta välillä tylsää. Täällä asuessaan ei saa olla tiukkapipoinen, vaan pitää sietää kaikenlaista ja kaikkia, Erkki pohtii.

Osan lähistöllä asuvista naapureistaan Tammiahot tuntevat. Osan kanssa he ovat ”hyvän päivän tuttuja”.

Päivät Unescon maailmanperintökohteessa kuluvat eläkeläispariskunnalta leppoisasti.

– Nukumme pitkään, sitten lähden koiran kanssa lenkille, minkä jälkeen juomme kahvit. Saatan käydä myös torilla, Saini selvittää.

– Minä taas mietin, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, Erkki nauraa.

Wähä-Pildolan ja Vanhan Rauman ihanuuden ovat huomanneet myös Tammiahon pojan filippiiniläisen vaimon sukulaiset, jotka tulevat kyläilemään Raumalle aina Pitsiviikolla.

– Ensi kesänäkin pitäisi tulla pari, kolme autolastillista filippiinejä. Parhaimmillaan olemme majoittaneet 11 miniämme sukulaista talossamme, Saini toteaa hymyillen.

Elämää maailmanperinnössä -juttusarjassa eri vuosikymmeninä Vanhaan Raumaan muuttaneet kertovat arjestaan puutaloidyllissä.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut