Rauman kaupungin pohjoispuolella sijaitsee pieni ja kaunis Sorkan kylä.
Kylän raitti on aikoinaan perustettu korkeiden mäkien suojaan. Kallioiset mäet nousevat lähellä sijaitsevan meren pinnasta reilut parikymmentä metriä korkeammalle.
Voidaan hyvinkin puhua Rauman vuoristosta, kun verrataan alueen korkokuvaa muuten niin tasaiseen maakuntaan.
Alueella on niin maisemallisia, kulttuurillisia kuin myös biologisiakin arvoja. Seudulla on asuttu kauan, ja peltoja on raivattu ravinteiseen ja saviseen maaperään.
Alueen luontoarvot on myös pantu merkille luonnonsuojelupiireissä, ja alueella sijaitsee useita luonnonsuojelualueita. Siellä on suojeltu niin karua kallioluontoa kuin myös lehtoja.
Yksi suojelun syy on myös alueella varsin runsaana kallioissa esiintyvä diabaasi.
Diabaasi on Suomessa harvinainen kivilaji ja sitä ei juuri muualta löydy kuin Rauman varsin suppealta esiintymisalueelta.
Diabaasi on niin sanottu juonimineraali ja se pitää sisällään myös muita mineraaleja kuten oliviinia.Suomen kansallismineraalina voidaan pitää graniittia ja sitä löytyy liki koko Suomesta.
Komeimmat diabaasivuoret löytyvät aivan Sorkan kylän vierestä. Edustavimpia ovat rannanvuori ja Huikunvuori.Molemmat ovat valtion luonnonsuojelualueina.
Kolmas korkea vuori on Karkun diabaasivuori ja sillä sijaitsee yksityinen luonnonsuojelualue. Myös Karkunvuoren luonto on hyvin monipuolista. Metsissä kasvaa niin komeita mäntyjä ja kuusia, kuin myös lehtomaista kasvillisuutta. Lähinnä kuivien kalliolehtojen lajistoa.
Sorkan metsät ovat olleet talouskäytössä, mutta sieltä löytyy myös varsin luonnontilaisia saarekkeitakin. Lehdot sijaitsevat vuorien rinteiden alaosissa ja painanteissa, osa on niin sanottuja kallioaluslehtoja.
Kallioaluslehdoissa kasvaa usein muun muassa komeaa ja korkeaa kotkansiipeä.Puusto on monipuolista verrattuna tavallisiin talousmetsiin, joista yleensä korjataan pois muut lajit, kuten pihlajat, lepät, katajat ja haavat.
Usein vanhoissa talousmetsissä saattaa asua samoja lajeja kuin aarnimetsissäkin, kuten varpuspöllöjä, kanahaukkoja ja palokärkiä. Palokärki ei pysty tekemään nuoren talousmetsän ohueen puuhun tarpeeksi suurta pesäkoloa. Nämä lajit löytyvät myös Sorkan alueelta.
Peltojen reunametsissä pesii myös tuulihaukkoja, jotka kesäisin lekuttelevat peltojen yllä. Tuulihaukka on kärsinyt pesäpulasta pitkään, mutta pöntötyksellä laji on saatu elpymään. Varsinkin Pohjanmaalla ja Hämeessä kannat ovat nykyisin hyvät.
Diabaasivuorten lehdoissa ja peltojen laitamilla voi kesällä kuulla myös monia laululintuja.
Mestarilaulajista voi äänessä olla muun muassa satakieli heleine kastanjettimaisine säkeineen. Rehevimmissä lehdoissa äänessä ovat luhta- ja viitakerttunen.
Nämä laulumestarit ovat tavallisesti aktiivisimmillaan valoisina kesäöinä.
Korkeammilla kallioselänteillä kasvaa etupäässä havupuita, ja lajisto on sen mukainen.Ajettaessa Sorkan kylästä itäänpäin maasto tasoittuu ja pellot lisääntyvät.
Karkun diabaasivuoren kuin myös ympäröivän alueen lajisto on monipuolinen. Lehtolajistoon kuuluu muun muassa kaunis lehtoneidonvaippa, joka on kaunis orkidea.
Karkun vuoren lähellä sijaitsee myös valtion suojelema Mäentaustan lehto.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.