Pettu Pesofati pääsi viimein parrasvaloihin – Esa Halmisen sarjakuvasankari kommentoi maailman menoa leppoisalla tavalla

Pettu Pesofati ja löylynlyömiä tarinoita -sarjakuva-albumi syntyi yhteistyössä toimittaja Vesa Veikkolan kanssa.

| Päivitetty

Esa ”EQ” Halmisen Pettu-sarjakuvahahmo syntyi jo vuonna 2011 yhteistyössä toimittaja Antti Rouhion kanssa. Halminen jatkoi hahmon kehittelyä toimittaja-murrekirjailija Hannu Heinon kanssa. Uudessa Pettu-sarjakuvakirjassa tekstinikkarina on toimittaja Vesa Veikkola.

Menisivät kaikki saunaan. Löylyssä kaikki sekavat ajatukset selviävät, tuumaa Pettu Pesofati, raumalaisen sarjakuvantekijä Esa ”EQ” Halmisen hahmo. Hän seikkailee uudessa Pettu Pesofati ja löylynlyömiä tarinoita -sarjakuva-albumissa, jonka Halminen on tehnyt yhdessä toimittaja Vesa Veikkolan kanssa.

Pettu saatetaan muistaa myös Rauman kaupunkibrändin sarjakuvastripeistä, mutta muualla Halminen ei hahmoaan ole julkaissut, ei edes sosiaalisessa mediassa.

– Olen tietoisesti välttänyt sen kuluttamista somessa.

Kolmen ruudun sarjakuvissa Pettu kumppaneineen pohdiskelee arkisia, ajankohtaisia asioita lempeällä huumorilla. Aiheena ovat niin jo mainittu saunominen, Rauman joulukaupunki, korona kuin vallitseva maailmantilannekin.

Väinämöisen lakkiin sonnustautuneen hahmon juuret ovat muinaissuomalaisuudessa. Hahmon alkuperäinen nimi, Pettu Katinhäntä juontaa Halmisen synnyinkuntaan Laitilaan.

Kalevalaisten hahmojen piirtämisestä Halminen sanoo aina olleensa kiinnostunut. Hän on myös piirtänyt Akseli Gallen-Kallelan maalauksia sarjakuvamuotoon.

Petun esikuvina ovat alusta saakka olleet Asterix, Veli-Pekka Alareen Pekko ja Dick Brownen Harald Hirmuinen.

– Mutta Petussa ei ole Haraldin särmikkyyttä. Hän on aika pehmo, ei mikään nero, mutta ei sentään uuvattikaan, Halminen hymyilee.

Pettu ei Halmisen mukaan myöskään ole poliittinen hahmo.

– Hän ei ole yhteiskuntakriittinen, enemmänkin sellainen maalaishahmo, käsitöiden tekijä.

Kommentaattoreina sarjakuva-albumissa ovatkin Halmisen luomat muut nykyaikaan pamahtaneet hahmot, kuten velho, tietäjä ja Robin Hood.

Pettu – varsinaiselta nimeltään siis Pettu Katinhäntä – syntyi mustavalkoisena jo vuonna 2011 yhteistyössä toimittaja Antti Rouhion kanssa. Halminen jatkoi hahmon kehittelyä toimittaja-murrekirjailija Hannu Heinon kanssa. Uuteen julkaisuun tekstinikkariksi valikoitui Veikkola.

– Veikkola löysi oikean tavan edetä, ja saimme aikaan symbioosin, jonka tuloksena humoristiset sarjakuvastripit syntyivät melko nopeassa tahdissa. Vennu on jo ehtinyt tehdä uusia ideoita valmiiksi seuraavaa kirjaa varten, Halminen kirjoittaa tiedotteellaan.

Halminen pitää kunnia-asiana sitä, että on saanut työskennellä kaikkien kolmen raumalaisen käsikirjoittajan kanssa. Heistä Rouhio ja Heino ovat jo kuolleet.

– Antti Rouhion kanssa syntyi paljon mustavalkoista materiaalia, josta voisi julkaista oman kirjansa. Antilla oli samanlainen oivaltava, lämmin tapa kirjoittaa tekstiä kuin Vennullakin.

Hannu Heinon myötä mukaan tuli runomuotoinen ja raumankielinen kerronta.

– Hanski oli innoissaan Petusta ja harmitteli, etteivät tarinat löytäneet lopullista muotoaan tuolloin.

Heinon kanssa yhteistyössä syntyi kuitenkin muun muassa lapsille suunnattu joulusatu Vennu Hirv ja Pahkametä joul.

Sarjakuvia Halminen on vuosien saatossa tehnyt runsaasti. Hän laskeskelee, että albumeja on sähköisessä muodossa viitisentoista, paperikirjojakin viisi. Tunnetuimpia ovat Intiaani Morning Star & Ada -kirjat yhdessä ufotutkija-arkkitehti Tapani Koivulan kanssa.

Halmisen supersankariparodia RauMan seikkaili Uusi Rauma -lehdessä 1996–2003. Hänet muistetaan myös Nyyper & Brander -sarjakuvasta kaupunkilehden sivuilta 2010-luvulla.

Halmisen töihin on mahdollista tutustua Nokan torpalla kuluvan viikon esillä olevassa Polku-näyttelyssä, joka on kooste Halmisen usealla eri tekniikalla tehdyistä töistä. Joukossa on akryylimaalauksia, piirroksia, kuvituksia, sarjakuvaa ja kuvamuokkausta.

Uusimpia teoksia ovat ufokuvat – kuvat on muokattu suomalaisista vesitorneista – sekä kuvamuokkauksella tehtyjä autokuvia.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut