Yhdestä maailmanperintökohteesta toiseen. Näyttelijä Aarni Kivinen on haastattelua edeltävänä iltana körötellyt bussilla Helsingistä Raumalle ja manailee matkaa pitkäksi. Lähtöpiste oli 850 asukkaan Suomenlinna, ”kylä kaupungissa”, jossa hän on asunut yli 20 vuotta.
Suomenlinnassa on paitsi koti venäläisten vuonna 1850 rakentamassa upseerien kasarmissa myös Suomenlinnan suolakurkut -bändi, jolle näyttelijä-muusikko on tehnyt kolme albumillista kappaleita – mistäs muusta kuin Suomenlinnasta.
Suomenlinnassa on myös oma pubi, viime vuonna avattu Linna-baari.
– Maailmankiertuetta ei tarvitse odottaa. Kerran ollaan soitettu Turussa ja pari kertaa Pohjois-Helsingissä, näyttelijä nauraa.
Linna-baarilla on kytkös myös Raumalle, sillä yksi sen neljästä osakkaasta on raumalaislähtöinen Ruusa Hilakari.
– Tiskaan ja myyn olutta. Kivaa vastapainoa muille töille, Kivinen sanoo.
Baari sai alkunsa Suomenlinnan raitilla tuttujen kesken käydystä keskustelusta.
– Kaikki tähtää aina turismiin. Me halusimme suomenlinnalaisille paikan, jonne ovat muutkin tervetulleita.
Kivinen on tuttu kasvo televisiosarjoista Salatut elämät ja Roba. Rauman teatterin Pirtumiehissä hän on kaksoisroolissa nimismiehenä ja pirtutrokarina.
– Murre oli kyllä haaste. Turun murre on itselleni tutumpi, mutta yllättävää oli, että niissä oli paljon samaa. Tosin päätimme työryhmässä, että tärkeämpää kuin murteen aitous, on se, että puheesta saa selvää.
Vierailu Rauman teatteriin on ollut helsinkiläisnäyttelijälle mieluisa. Kiitosta saa sekä työryhmä että näytelmä, tarina, joka sijoittuu kieltolain aikaan Rauman seudulle.
– Monet kaupunginteatterit haaskaavat paikalliset aiheet ja tekevät samaa mitä muutkin. Olen iloinen, että pääsin mukaan juttuun, jossa on paikallista historiaa ja henkeä.
Kivisellä on takanaan pitkä ura näyttelijänä, vaikka alun perin hänestä ei edes pitänyt tulla sellaista. Hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa valtio-oppia.
– Sitten näin televisiossa Jouko Turkan Seitsemän veljestä. En edes erityisemmin pitänyt siitä, mutta näytteleminen näytti todella mielenkiintoiselta, pöljän hommalta, Kivinen hymyilee.
Hän haki samana vuonna teatterikorkeakouluun, mutta pääsi sisälle vasta useita vuosia myöhemmin. Valto-oppi sai kuitenkin jäädä.
– Muutin Helsinkiin ja menin mukaan Ylioppilasteatteriin.
Yksi merkkipaalu uralla oli Ugrilampaat-sketsisarja televisiolle.
– Se oli ensimmäinen oppikoulu, jossa pääsi tekemään monia hahmoja huumorin kautta.
Sittemmin ura on vienyt moneen suuntaan. Kivinen sanoo aina yrittäneensä kaivaa jokaisesta työstä jotain uutta itselle.
– Olen saanutkin tehdä monipuolisesti kaikkea, radiota, dubbausta, musiikkia, näytelmiä, ja musikaaleja. Aina on ollut monta rautaa tulessa.
Suosikkiroolia ei sinänsä ole, mutta viime vuonna Teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä esitetty Sontiaisten Tom Sukanen on tärkeä, sillä se oli uran ensimmäinen päärooli.
– Olen selkeästi tehnyt paljon sidekickejä, pieniä rooleja, mutta tämä oli kantava rooli.
Hanna Kirjavaisen ohjaama näytelmä kertoi amerikansuomalaisesta Tom Sukasesta, joka koti-ikävässään rakensi itselleen laivaa keskellä preeriaa.
Kivinen on yli kymmenen vuotta ollut myös yliopistollisissa keskussairaaloissa esiintyvien Sairaalaklovnien jäsen. Edellinen keikka oli pari kolme viikkoa sitten uudessa lastensairaalassa Helsingissä.
Toiminnan hän on kokenut tärkeäksi.
– Sairaalaklovnit on antanut tarkoitusta näyttelijän työlle etenkin sellaisina aikoina, kun muita töitä on ollut vähemmän.
Kivisen mielestä hienointa lapsille esiintymisessä on hetkessä annettu palaute. Vaikka miljöönä on sairaala ja katsojina potilaita, sairautta ei esiintymisessä noteerata.
– Meille kaikki ovat lapsia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.