Polttilan betonieläintarha tunnetaan maailmallakin

Arja Alhoranta ihailee hirviä ja hevosia, jotka ovat hänen mielestään uljaita ilmestyksiä. Kuvat: Pekka Lehmuskallio

Kasitietä Turun suunnasta Raumalle päin ajavat ovat varmasti huomanneet Pyhärannan Polttilan kohdalla tien oikealla puolella olevan eläinkokoelman.

Koko Karjassillan mäki on pyhitetty betonista valmistetuille hirville, kanoille, jääkarhuille, pingviineille ja hevosille. Niiden joukossa on myös muita eläimiä ja satuolentoja sekä valkoisia kierrätysmateriaalista valmistettuja kukkivia puita.
Koko komeuden taustalla häämöttää isokokoinen piharakennus, jonka kattoon on maalattu komea auringonlasku.

Pyhärannan Hirvipuistoksi kutsuttu taidemäki on kokonaisuudessaan pyhärantalaisen Arja Alhorannan omin käsin toteuttama.

Betoniteosten lisäksi hän tekee metallitöitä ja -taide-esineitä, muuraa takkoja ja pieniä rakennuksia, maalaa tauluja (ja vesikattoja), kutoo kangasta, valmistaa puusta moottorisahalla ja kirveellä isoja toteemeja, leipoo sekä kasvattaa koriste- ja hyötykasveja.

– Olen tosi innostunut kasvinjalostuksesta. Viimeksi olen onnistunut risteyttämään mustamarja-aronian ja pihlajan, Alhoranta paljastaa ja näyttää samalla omenapuuta, jossa on yli 30 eri lajiketta.

Alkusysäyksen betonitaiteelleen Alhoranta kertoo saaneensa jo 1970-luvun alussa, jolloin hänelle tuli ”uhmaikä”.

– Halusin tehdä jotain pysyvää. Niinpä menin ensin kansalaisopiston keramiikkapiiriin oppiakseni saven käsittelyä. Tutustuin myös ferrobetoniin, eli verkolla sidottuun rappaukseen, jossa rautakehikon ja kanaverkon päälle pannaan kerroksittain betonia. Ensimmäinen työni oli kala. Sen jälkeen tein metson, kurjen ja pingviinejä.

Arja Alhorannan ensimmäinen ferrobetoniteos on tämä kala.

Kun taidot karttuivat, Alhoranta päätti kokeilla hirven tekemistä. Niitä valmistuikin sitten kaikkiaan kahdeksan kappaletta. Lisäksi hän teki kuusi hevosta, joista yksi on nykyään Helsingissä, yksi Tampereella.

Betonitaiteilija työskentelee taivasalla, sillä betonin ja harjateräksen käsittely on melko sotkuista puuhaa.

Ferrobetoni-menetelmä on hidas, sillä kerrosten pitää kuivua aina ennen seuraavan massakerroksen levittämistä.

– Kun valmistin hevosia pihallamme, koin olevani jollain tavalla yhteydessä niihin. Työskentelin samanlaisissa olosuhteissa kuin mitä ne joutuvat kokemaan ollessaan pellolla sateen, tuulen, auringonpaahteen ja paarmojen armoilla.

Parhaillaan Alhoranta työstää pöllöjä, joille on jo katsottu sopiva paikkakin taiteilijakodin seinustalla.

– Pöllöissä on vielä hiukan synnytystuskia, hän nauraa.

Arja Alhorannan osaamista on myös tarvittu toisen Rauman seudun betonitaidekohteen teosten kunnostamisessa.

– Olen kertaalleen kunnostanut kaikki Kodisjoella sijaitsevan Taidekoti Ylenin ulkona sijaitsevat teokset.

Muutama vuosi sitten Pyhärannan Hirvipuisto pääsi amerikkalaisen verkkomatkaoppaan Atlas Obscuran ainutlaatuisten suomalaisten nähtävyyksien listalle.

Arja Alhoranta veistää moottorisahalla puusta isoja toteemeja.

Eri maiden matkailukohteita esittelevä sivusto oli bongannut Arja Alhorannan betonieläimet, jotka pääsivät nyt kovaan seuraan 33 muun suomalaisen nähtävyyden kanssa.

Suomi-listauksessa oli Alhorannan betonieläinten lisäksi muiden muassa Helsingin Temppeliaukion kirkko, Sibelius-monumentti, Turun ja Tampereen tuomiokirkot sekä Saariselän Kakslauttasen iglukylä.

– Se oli minulle todellinen yllätys! En ole koskaan pyrkinyt mihinkään, joten senkin vuoksi pääsy tällaiselle listalle oli minulle tosi iso juttu.

Atlas Obscuran ansiosta Polttilan Karjassillalla onkin vieraillut kotimaisten matkailijoiden lisäksi monia ulkomaalaisia turisteja.

Ulkorakennuksen katossa olevan auringonlaskun Arja Alhoranta maalasi vatsallaan maaten.

Arja Alhorannalla on paljon ideoita tonttinsa käytön suhteen. Hän saa energiaa siitä, kun hän huomaa, miten innoissaan ihmiset ovat hänen teoksistaan.

Alhoranta pitää kunnia-asianaan sitä, ettei hän käytä rahaa taiteeseensa; kaikki veistokset on saatu aikaan pelkästään kierrätysmateriaalista.

– Nyt, kun katson näitä kaikkia teoksia tällä mäellä, niin en pysty oikein vieläkään käsittämään, että minä olen ne tehnyt ilman mitään oppia. Ikään kuin joku olisi minua ohjannut ylhäältä käsin, Alhoranta huokaisee.

50-vuotias maamerkki

Kasitiellä ”Ihoden suoralla” sijaitsevan kahvila-ravintolan pihassa on seissyt hevonen kärryineen jo puoli vuosisataa.

Moni voisi luulla, että hevoskärryjen toteuttaja on sama nainen, Arja Alhoranta, jonka käsialaa ovat Polttilan Karjassillan betonieläimet. Näin ei kuitenkaan ole. Hevoskärry-tilataideteoksen on valmistanut kiertävä taiteilija, vuonna 1900 Raumalla syntynyt Reino Väre.

– Väre oli pieni äkäinen mies, joka oli myös trapetsitaiteilija, muistelee Arja Alhorannan puoliso Jukka Alhoranta.

Hänen tietojensa mukaan Väre kuoli Laitilassa vuonna 1973. Hevoskärry-teoksen tilasi Reino Väreeltä Ihoden huoltoaseman perustanut Ilmari Numme vuonna 1969. Patsaan valmistumisesta kirjoitti silloin myös Länsi-Suomi.

Jukka ja Arja Alhoranta kunnostivat yhdessä teoksen kauttaaltaan viime kesänä.

– Olisi hyvä, jos se saisi päälleen jonkinlaisen katoksen sadesuojaksi, Jukka Alhoranta toivoo.