Haikeutta on ilmassa, kun parturi-kampaaja Satu Ala-Siuru riisuu yrityksensä tiloista irtaimistoa lähes 50-vuotta kestäneen työuransa ajalta.
– Olin kyllä järkyttynyt, sillä tieto vuokrasopimuksen päättymisestä tuli aivan puskista. Vuokranantajani oli myynyt kiinteistön. Olisin varmasti vielä jatkanut töitä, vaikka ensi vuonna minulle tuleekin mittariin jo 70 vuotta. Olen kuitenkin suht hyvässä kunnossa, joten työvuosia olisi vielä ollut edessä, Merirauman Parturi-Kampaamon omistaja Satu Ala-Siuru toteaa.
Ala-Siurun yritys ehti toimia Meriraumantie 10:ssä lähes 50 vuotta. Satu ja kaksoissisarensa Soili avasivat parturi-kampaamon helmikuussa 1973. Sitä ennen liikehuoneistossa oli sijainnut isännöintitoimisto.
– Meidän isämme oli Lampolassa töissä ja hän tiesi, että liiketila vapautuisi. Niinpä sitten perustimme yrityksemme tänne, Kuivalahdelta kotoisin oleva Satu kertoo.
Soili-sisko työskenteli Sadun kanssa muutaman vuoden, ja myöhemmin perusti oman liikkeen Lapin Kauklaisiin.
Merirauman Parturi-Kampaamon asiakaskunta oli laaja, ja asiakkaita tuli ympäri Raumaa ja vielä kauempaakin.
– Monet asiakkaat kävivät luonani säännöllisesti kaikki nämä vuodet. Osa edusti jo kolmatta sukupolvea.
Satu nautti työstään niin paljon, että päivät tahtoivat venyä usein pitkiksikin.
– Lauantainakaan hän ei malttanut lopettaa ajoissa ja tulla mökille ennen kuin vasta iltapäivällä, puoliso Jarkko Rosvall naurahtaa.
49,5 vuoteen mahtuu monenlaista, kuten kahdet vesivahingot, joista toinen osui juuri sellaiseen kohtaan, kun liikkeessä oli tehty remonttia.
– Kaikki meni taas uusiksi.
Liikkeensä irtaimistoa tiistaina muuttokuormaan pakannut Satu myöntää, että haikeutta on ilmassa.
– Asiakkaat ovat olleet parasta tässä työssä. Kun asiakkaan kanssa tulee tutuksi, syntyy luottamuksellinen suhde, ja voimme puhua kipeistäkin asioista. Vuosikymmenten aikana olen kuullut monia tarinoita. Meistä kampaajistahan todetaan, että olemme myös tavallaan sielunhoitajia.
Satu kertoo monen kyselleen, miksei hän avaa liikettä jossain uudessa paikassa?
– Tavallaan tämä tilanne havahdutti minut huomaamaan, että voisin jo hiukan hellittää, sillä nyt minulle jää aikaa ulkoiluun ja vaikka leipomiseen. Lastenlasten kanssa en erityisemmin enää touhua, sillä he ovat jo aikuisia, hän hymyilee.
Sinä päivänä, kun Satu on saanut tyhjennettyä parturi-kampaamonsa ja hän sulkee viimeisen kerran liikehuoneistonsa oven, hetki on taatusti tunteikas.
– Ajattelen, että se oli siinä sitten. Pakko katsoa kuitenkin eteenpäin, vaikka sopeutumista se vaatii. Onneksi olen positiivinen ihminen, joten minun on helppo keksiä kaikkea kivaa!
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.