Yksityiskohdat ratkaisevat. Uskalit harrastivat vuosikymmeniä purjehdusta, joten purjeveneen rikaaminen ja muu varustaminen on verissä.
Timo ja Raija Uskalin koti Saaristokadulla on komea vanha puutalo, jossa on aikoinaan asunut neljäkin perhettä.
Vaikka kyseessä on iso talo, sen huoneet ovat kuitenkin alkaneet täyttyä Timon rakentamista purjevenepienoismalleista, puisista käyttö- ja koriste-esineistä sekä muista käsityön taidonnäytteistä
– Kaikki on myynnissä, kunhan vain hinnoista sovitaan! Tänne ei mahdu näitä enää enempää, ja sitä paitsi, pitää ajatella tulevaisuuttakin; jonain päivänä me muutamme varmasti pienempään asuntoon, eikä jälkikasvu halua säilyttää näitä omissa varastoissaan, Timo selvittää.
”Mukulasta” asti pienoismalleja rakennellut Timo sai vauhtia harrastukseensa 1970-luvulla löytäessään kotitalonsa vintiltä isoisänsä aikoinaan rakentaman purjeveneen pienoismallin.
– Muistan, että olen joskus uittanutkin sitä meressä. Entisaikoinahan lasten vesileikeissä oli hienoja käsintehtyjä veneitä.
Timon isoisän taidokkaasti valmistamassa pienoismallissa oli vain yksi masto, joten Timo päätti hiukan muokata sitä.
– Rakentelin siihen kaikenlaista lisää, muiden muassa toisen maston. Näin jälkikäteen olen ajatellut, että vene olisi ollut yksimastoisena parempi, hän naurahtaa.
Vanhempana Timo innostui pienoismallien rakentelusta uudestaan. Uskalien vanhaan autotalliin rakennetussa verstaassa on vuosien aikana valmistunut yli 30 purjeveneen pienoismallia, joista kookkaimmat ovat maston kanssa yli metrin korkuisia. Lisäksi hän on tehnyt useita muita pienoisveneitä, seitsemän Kiikartornin pienoismallia sekä satoja koriste- ja käyttöesineitä.
Monia töitään hän on myynytkin pois, esimerkiksi Pitsiviikolla, jolloin Uskalit avaavat pihassaan Timon teosnäyttelyn.
– Olen myös remontoinut huonokuntoisia isoja veneitä, jotka olen sitten kunnostettuna myynyt pois.
Pienoismalleissa käyttämänsä materiaalin mies on saanut pääosin lahjoituksina kavereiltaan.
– Ostan mahdollisimman vähän puutavaraa. Sirklaan, veistän, höylään ja hion ryjäpuuta. Ylijääneet tikutkin hyödynnän esineiden valmistuksessa. Pienoisveneiden rungot teen muotilla lasikuidusta ja työstän itse myös kaikki metalliset yksityiskohdat.
Käsillä tekeminen ei rajoitu pelkästään esineisiin, sillä Timo on ollut myös tuottoisa harrastajataiteilija.
– Maalaaminen on jäänyt nyt vähemmälle, mutta visuaalisesta silmästäni ja vilkkaasta mielikuvituksestani on kyllä ollut apua myös pienoismallien rakentelussa.
Pienoismallien rakentaminen vaatii paitsi muodon tajua ja kädentaitoa myös kärsivällisyyttä. Yhden mallin rakentamiseen uppoaa helposti satoja työtunteja. Timo on kokenut, että käsityöläistä kyllä arvostetaan Suomessa, mutta ihmiset eivät ole kuitenkaan valmiita maksamaan hänen työstään riittävästi.
– Jos vertaisi pienoismallin rakentamisen hintaa tuntipalkkaan satamassa, niin purjeveneen hinnaksi tulisi helposti kymppitonni. Nyt on hyvä, jos saan vaivan palkakseni pari euroa tunnissa.
Omalla verstaalla nikkarointi on ollut Timo Uskalille rentoutumiskeino. Tarkkuutta vaativa työskentely saa ajatukset pysymään tiukasti kiinni kohteessa. Silloin ei voi ajatella mitään muuta.
Timo myöntää, että nykyään häneltä valmistuu pienoismalleja ja muita käsityötuotteita varsin verkkaiseen tahtiin.
– On tainnut laiskuus iskeä. Nytkin verstaassa on ainakin sata keskeneräistä työtä. Olen myös viime aikoina sairastellut, joten taitaa käydä niin, että panen kohta pillit kokonaan pussiin. Katsotaan nyt talven yli, innostunko enää pienoismallien rakentelusta, mies pohtii, mutta toteaa sitten:
– Olisihan se kiva, jos voisi taas alkaa näprätä jotain.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.