Tapani Marjanen toi sorvaustöitään esille sekä Eurajoen että Luvian kirjastoon. Puu muovautuu monenlaisiksi esineiksi, kädessään Marjasella on amarantista sorvattu tarjoiluvati.
Apassi, muabo, ipe, jarraha ja kauri. Eksoottiset puulajit tekevät seuraa kotoisimmille visakoivuille ja katajille luvialaisen Tapani Marjasen sorvaustöiden näyttelyssä Eurajoen kirjastossa.
Pienen palasen kauria hän sai Turun yliopiston puutarhasta, kun trooppista alkuperää oleva puu oli kasvamassa katon läpi. Siitä tuli lopulta pikkuinen kulho.
Näyttelyssä esillä olevassa laatikossa on puisia munia eri puulajikkeista, joita Marjanen on töissään käyttänyt. Munia on 77, mutta puulajeja, joita hän on työstänyt on reippaasti enemmän, yli 130.
Paras on kotimainen kataja.
– Kataja on sitkeä, pehmeä ja kova. Vasta kaukana sen jälkeen tulevat muut. Katajalla on myös miellyttävä tuoksu toisin kuin esimerkiksi pihlajalla, joka haisee.
Kalleimmasta päästä puulajikkeita on aaltomaisen muodon Marjasen käsissä saanut amarantti, joka on väriltään eksoottista: lilaa. Harvinainen puulaji on peräisin Kolumbiasta. Marjanen hankki palasen kymmenen vuotta sitten turkulaisesta jalopuuta myyvästä liikkeestä.
– Se on järjettömän kallista.
Erilaisista puulajeista sekä myös metsistä löytämistään pahkoista Marjanen tekee sorvaamalla kaarevia ja kuperia käyttö- ja koriste-esineitä. Eniten syntyy katajaisia voiveitsiä ja kuoria kuulakärkikynille.
Joskus työt ovat aika mielikuvituksellisia, kuten tuorein, joulun alla valmistunut Ajatusten juoksu, jossa kaarevan puukehikon sisällä riippuu pyörivä kiekko. Työssä on käytetty montaa eri puulajia. Kiekko on omenapuuta, kehys jalavaa.
– Roikkuvan osan tein jo Tuiskulan kotikolon näyttelyyn viime syksynä, nyt tein jalan ja kehykset.
Marjanen on kotoisin Köyliöstä, ja ensimmäinen sorvaustöiden näyttely oli Kotikolossa 25 vuotta sitten.
– Sittemmin olen kiertänyt maata ja päätynyt lopulta Luvialle.
Joskus esineen muodon sanelee käsissä oleva pala puuta, toisinaan idea syntyy vasta tehdessä.
– Luoja luo, mä kaiverran esille, en ole taiteilija vaan taitaja, Marjanen sanoo.
Joskus kuviot tulevat esille viiveellä. Vaaleasta päärynäpuusta tehty Persikan kosketus oli aluksi blanko, mutta puun kuviot tulivat esille vuosien saatossa.
– Aluksi siinä ei ollut syitä eikä värivirheitä. Lämpötila, kosteusolosuhteet muuttuivat. Puulla ei ole stabiilia tilaa.
Marjanen tarkisti asian asiantuntijalta, joka sanoi, että vaikka puu on kuivaa, siinä saattaa silti elää mikrobeja.
Marjanen tuntee puun olemuksen monin tavoin, ja sorvaaminen on vuosikymmenten mittainen harrastus.
– Tää on mun hobby. Toiset harrastaa keräilyä, serkku Raumalta postikortteja.
Elämäntyönsä hän kuitenkin teki sahateollisuudessa käyttöpäällikkönä.
Kuluva vuosi on 75-vuotiaalle käsityöläiselle juhlavuosi, sillä kesällä tulee kuluneeksi 50 vuotta harrastuksen aloittamisesta. Ensimmäinen työkin, pieni sokerikulho, on yhä tallessa.
– Merkkinä siitä, miten muotokieli ja taito ovat vuosien saatossa kehittyneet.
Juhlanäyttely on kesällä Pöytyällä, sillä siellä Marjanen aloitti harrastuksensa. Hän kertoo ihailleensa kovasti kylällä asunutta vanhaa pappaa, jota oli pyytänyt sorvaamaan hänellekin jotain.
– Hän sanoi mulle, että tuossa on sorvi ja taltta, tee itse!
Sittemmin Marjanen on paitsi tehnyt itse, myös opettanut sorvaamista useilla kursseilla ja julkaissut taidesorvauksesta kirjan Syyt ja sorvaukset vuonna 2012.
Seuraava kurssikin on sovittuna Eurajoen kristilliselle opistolle ensi kesäksi.
Tasapuolisuuden nimissä Marjanen toi töitään sekä Luvian että Eurajoen kirjastoon – kumpaankin 35.
– Kotiin jäi vielä 50.
50 vuotta puunsorvausta, opittua ja opetettua -näyttely on esillä kummassakin kirjastossa 27.1. saakka.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.