Pyhän Ristin kirkkoon sivualttari

Asiasta kerrottiin ensi kertaa jo aikoja sitten, raumankielisessä erikoisaviisissamme toukokuussa 2010:

”Komja, 1400-luvu aikkasem breussilaise alttarkaapi ettem bassais rustat vaikk siualttari.

– Se olis niingon deht piänemppi menoi varte. Kirkk o näättäk aikalaills suur, istumbaikoi löyty 800 ihmsell, kerto Ville Niittyne.”

Siis että silloinen vt. kirkkoherra Niittynen keksi ajatuksen Pyhän ristin kirkon sivualttarista, joka toisi vanhan alttarikaapin paremmin esille.

– Ihastuin vaan tuohon alttarikaappiin ja harmittelin, että se on huonossa paikassa, nurkan takana, muistelee Niittynen.

– Olin silloin täällä vapaaehtoisena päivystäjänä ja muistan kun siltä seisomalta ideoit sivualttarin, jatkaa sisustusarkkitehti Reine Leino t arinaa.

Kirkkoherra esitteli ideansa, josta kirkkoneuvosto ja kirkkovaltuusto innostuivat oitis.

– Perusideaan saimme heti suullisen luvan myös museovirastolta ja kirkkohallitukselta, joiden edustajat kävivät paikan päällä tutustumassa Reinen laatimiin suunnitelmiin, kertoo Niittynen.

Syksyllä 2010 käynnistyi lausuntokierros, joka on kääntymässä loppusuoralle vasta nyt. Kirkkohallitus näytti tällä viikolla vihreää valoa muutostöille.

– Vielä odottelemme opetus- ja kulttuuriministeriön sekä tuomiokapitulin päätöksiä. Tämän viimeisen kierroksen pitäisi olla muodollisuus, kun sekä museovirasto että kirkkohallitus ovat suunnitelman hyväksyneet, kertoo Leino.

– Uskomme, että työt voivat alkaa tänä talvena, sanoo Niittynen.

Paikka kasteille ja villasukkahäille

Koska aikaa on kulunut, niin lienee syytä palauttaa mieliin mitä on tarkoitus tehdä.

– Alttarikaapin edestä poistetaan kolme penkkiriviä. Niiden paikalle tulee viisitoista liikuteltavaa tuolia, jotka ovat kotimaisen puusepän käsityötä, selostaa Niittynen.

Tällaiselle pienemmälle tilalle olisi ollut kysyntää. Maksimissaan parinkymmenen ihmisen porukat ovat yleisiä kastejuhlissa. Tai ns. villasukkahäissä, joista on juttua toisaalla tässä lehdessä.

– Uskomme, että myös tiekirkkoon tulevat arvostavat tällaista rauhallisempaa hiljentymispaikkaa. Pyhän ristin kirkossa käy kesällä paljon turisteja, tietää Leino.

Museovirasto
halusi modernia

Miksi lausuntokierros venyi näin pitkäksi, jos idea on kaikkien mielestä hyvä?

– Museoviraston kanssa piti hioa asioita. Varsinkin tuoleista jouduimme esittämään useamman ehdotuksen ennen kuin kompromissi syntyi. Museoviraston mukaan tuoleista pitäisi näkyä, että ne ovat uusia. Minä taas toivoin, etteivät ne erottuisi liikaa, kertoo Leino.

Ja millaisiin päädyttiin?

– Kulmikkaisiin tuoleihin, jotka kuitenkin istuvat kirkon tyyliin. Selkänojissa on korkea risti, joka viittaa fransiskaaneihin, selittää Leino.

Hän huomauttaa pariinkin kertaan, ettei moiti museovirastoa. 500-vuotiaan kirkon muutostöissä on syytäkin olla tarkkana.

Vanha alttarikaappi
kirkon arvokkain

Lopputulokseen voi olla tyytyväinen. Sivualttarilla huomio ei kiinnity tuoleihin, vaan alttarikaappiin.

– Se on tässä kirkossa kaikkein tärkeintä ja arvokkainta, painottaa Leino.

Mikä alttarikaapista tekee niin ihmeellisen?

– Ennen kaikkea ikä. Se on tuotu tänne jo 1600-luvulla. Se oli pitkään kirkon pääalttarina. Vanhoissa 1800-luvun kuvissa näkyy miten alttari oli palasina ripoteltuna uuden pääalttarin viereen. Välillä se oli Rauman museossa, kunnes 1976 siirrettiin nykyiselle paikalleen, kertaa Niittynen arvoesineen historian.

– Alttarikaappi on myös kaunis. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että parhaalla paikalla keskimmäisessä taulussa on neljä naispyhimystä.